Lainsäädäntö lyhyesti

Haja-asutuksen jäteveden käsittelyä koskeva lainsäädäntö uudistui keväällä 2017. Uusi valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) muutos (19/2017) tulivat voimaan 3.4.2017. Lainsäädännön muutoksessa jäteveden käsittelyvaatimuksia nostettiin asetuksen tasolta lain tasolle ja säädöksiä selkeytettiin. Merkittävin  muutos tuli puhdistusvaatimusten noudattamisen siirtymäaikoihin, joiden pääperusteina ovat nyt vesiensuojelulliset tekijät. Jos kiinteistö sijaitsee enintään 100 m päässä vesistöstä tai merestä tai pohjavesialueella, on järjestelmä kunnostettava 31.10.2019 mennessä. Kiinteistön sijaitessa näiden alueiden ulkopuolella, on järjestelmä uusittava puhdistusvaatimukset täyttäväksi, kun kiinteistöllä tehdään vesijärjestelmiä tai muuta suurempaa luvanvaraista remonttia tai tietynlaisia korjaus- tai muutostöitä.

Edellä mainittujen säädösten lisäksi jätevesistä ja niiden käsittelyssä syntyvistä jätteistä on säädetty mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa, jätelaissa, terveydensuojelulaissa ja -asetuksessa, vesihuoltolaissa ja lannoitevalmistelaissa. Kunnat voivat antaa tarkempia ja valtakunnallista tasoa tiukempiakin paikallisia määräyksiä mm. ympäristönsuojelumääräyksissä ja rakennusjärjestyksessä.

Ympäristönsuojelulain luvussa 16 asetetaan jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus ja annetaan kriteerit puhdistamisvelvollisuudesta poikkeamiselle. Ympäristönsuojelulain mukaan jätevedet on johdettava ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kiinteistöllä on oltava sen käyttöön ja olosuhteisiin soveltuva jätevesien käsittelyjärjestelmä. Ympäristönsuojelulaista löytyvät myös perustason puhdistusvaatimukset orgaanisen aineen, kokonaisfosforin ja -typen osalta (taulukko alla). Laissa ei siis määrätä käytettävää puhdistuslaitteistoa, vaan annetaan tavoiteltavat puhdistustehot prosenttilukuina, joita verrataan asetuksessa määriteltyyn kuormituslukuun.

Taulukko 1: Kuormitusluku ja puhdistustasovaatimukset.

Puhdistusvaatimus koskee kaikkia jätevettä tuottavia kiinteistöjä, jotka eivät ole liittyneet viemäriverkostoon paitsi sellaisia toimintoja, joihin on ympäristölupa. Se milloin puhdistusvaatimukset tulee täyttää, riippuu kiinteistön iästä, sijainnista ja kiinteistöllä tehtävistä toimista. Jätevesiä ei tarvitse puhdistaa, mikäli syntyvän jäteveden määrä on niin vähäistä, että siitä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa (155 §). Tällaisia nk. vähäisiä jätevesimääriä syntyy usein esimerkiksi vapaa-ajan asunnoilla, jotka ovat kantoveden varassa ja joissa ei ole käytössä vesikäymälää eikä muitakaan vesivarusteita. Vähäiset jätevesimäärät voidaan johtaa hallitusti maahan ilman puhdistamista, mutta suoraan vesistöön ei vähäisiäkään jätevesiä saa johtaa.

Käsittelyvaatimuksista voidaan poiketa myös muutamissa muissa tapauksissa. Nk. automaattinen ikävapautus (238 §) oikeuttaa ne vakituisen asutuksen kiinteistönhaltijat, jotka 9.3.2011 olivat täyttäneet 68 vuotta, poikkeamaan vaatimuksista mikäli käytössä on toimintakuntoinen järjestelmä. Puhdistusvaatimus siirtyy siis täytettäväksi kiinteistön tuleville käyttäjille. Kunta voi myös hakemuksesta myöntää ranta- ja pohjavesialueilla nk. lykkäyksen, eli määräaikaisen poikkeamisen enintään viideksi vuodeksi kerrallaan, mikäli ympäristökuormitus on huomattavan vähäinen tai käsittelyjärjestelmän parantaminen on kustannuksiltaan kiinteistönhaltijalle kohtuutonta (157 §). Kohtuuttomuutta arvioidessa kunta ottaa huomioon mm. viemäriverkoston laajentumisen kiinteistön sijaintialueelle lähitulevaisuudessa, kiinteistön haltijan ja kiinteistöllä vakituisesti asuvien korkean iän tai muut vastaavat elämäntilanteet sekä muut sosiaaliset esteet, kuten pitkäaikaisen työttömyyden tai sairauden.

Huomioitava on, että em. poikkeamiset koskevat pelkästään puhdistusvaatimusta, kiinteistöllä tulee kuitenkin aina olla selvitys jätevesijärjestelmästä sekä sen käyttö- ja huolto-ohjeet. Rakenteiden kunnossapito kuuluu kaikkien kiinteistöjen tehtäviin. Ympäristönsuojelulain mukaiset poikkeamiset eivät myöskään koske vesihuoltolaitosten toiminta-alueilla voimassa olevaa liittymisvelvollisuutta, vaan sitä säätelee vesihuoltolaki.

Talousjätevesiasetuksessa (157/2017) määritellään laskennallinen yhden henkilön käsittelemättömän jäteveden kuormitus aineiden osalta, joita puhdistusvaatimukset koskevat (taulukko). Asetuksessa säädetään myös ohjeellinen, ankarampi puhdistustaso mahdollisia kuntakohtaisia ympäristönsuojelumääräyksiä varten pilaantumiselle herkille alueille. Jätevesijärjestelmän asiakirjojen täsmentävät vaatimukset löytyvät asetuksesta. Jokaisella kiinteistöllä tulee olla selvitys siitä, millaista ja kuinka paljon jätevettä syntyy ja miten se nykyisellään käsitellään. Jätevesijärjestelmällä tulee olla myös käyttö- ja huolto-ohjeet.

Paikalliset olosuhteet voivat tehdä alueen enemmän jätevesivaikutuksille herkiksi, kuin mitä valtakunnallinen sääntely olettaa. Tällaisia olosuhteita ovat mm. tärkeät pohjavesiesiintymät, herkät vesistöt tai tiivis asutus. Kunta voi kohdistaa tällaisille pilaantumiselle herkille alueille tiukempia vaatimuksia jäteveden käsittelyn suhteen, esimerkiksi ympäristönsuojelumääräyksillä. Määräykset voivat poiketa asetuksen ohjeellisesta tasosta ja asettaa siten rajoituksia järjestelmän valinnalle tai sijoittamiselle. Myös mm. rakennusjärjestys voi ottaa kantaa jätevesirakenteiden sijoittamiseen ja luvanvaraisuuteen. Jätevesijärjestelmän uudistaminen vaatii yleensä toimenpideluvan kunnasta.

Kuntien määräykset voivat poiketa toisistaan huomattavasti ja siksi onkin tärkeää tarkistaa mitkä määräykset ovat voimassa omassa kunnassa.

Viemäriverkoston piirissä asukkaan velvoitteet eriävät kiinteistökohtaisen jäteveden käsittelyn velvoitteista. Viemäriverkoston piirissä on voimassa vesihuoltolaki, joka määrittää myös vesihuoltolaitoksen vastuut ja valtuudet. Myös asukkaiden perustamalla vesihuoltolaitoksella on vastuita vesihuollosta.

Vesihuoltolaki (119/2001) ja sen muutos (681/2014) säätävät kunnan, vesihuoltolaitosten ja kiinteistöjen velvollisuuksista hoitaa asutuksen talousvetenä käytettävän veden johtamisesta, käsittelystä ja toimittamisesta sekä jäteveden poisjohtamisesta ja käsittelystä. Lakia sovelletaan myös vesilaitoksen hulevesiviemäröintiin.

Lain tavoitteena on turvata asianmukainen vesihuolto kohtuullisin kustannuksin. Jos kiinteistö sijaitsee vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, pääperiaate on, että kiinteistön haltija tai omistaja liittää kiinteistön laitoksen verkostoon. Lakimuutos 2014 toi liittämisvelvollisuuteen joitakin helpotuksia taajaman ulkopuolisille alueille. Liittämisvelvollisuudella taataan vesihuoltolaitoksen taloudellinen, mutta myös toiminnallinen kyky tuottaa palveluitaan. Kiinteistöjen hulevesiä ei lähtökohtaisesti saa johtaa jätevesiviemäriin. Tämä koskee sekä viemäriverkostojen piirissä että haja-asutusalueilla olevia kiinteistöjä.

Kunta kehittää vesihuoltoa

Vesihuoltolain lähtökohtana on, että kunta vastaa vesihuollon yleisestä kehittämisestä alueellaan. Kunta osallistuu vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun ja kehittää vesihuoltoa alueellaan yhteistyössä vesihuoltolaitosten ja muiden kuntien kanssa. Osa kunnista on laatinut vesihuollon kehittämissuunnitelman, jossa määritellään vesi- ja viemäriverkoston laajenemisalueet ja vesihuollon kehittämisalueet myös haja-asutuksen osalta. Kunnan tulee huolehtia, että vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden rajaukset, niillä sijaitsevat taajamat sekä verkostojen piiriin saatettavat alueet löytyvät yleisestä tietoverkosta.

Vesihuoltolaitos huolehtii vesihuollosta

Vesihuoltolaitos huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella. Vesihuoltolaitos voi olla kunnallinen tai yksityinen ja sen toiminta-alueen tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesijohtoon tai viemäriin on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Näin ollen toiminta-alueet kattavat usein asemakaava-alueet. Kunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin vesihuollon järjestämiseksi, jos suurehkon asukasjoukon tarve, terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä edellyttävät. Asukkaat voivat myös perustaa vesihuoltolaitoksen omaa asuinaluettaan varten. Tällaiset hankkeet järjestetään usein vesihuolto-osuuskuntina. Erona muihin vesihuoltohankkeisiin on, että vesihuolto-osuuskuntahankkeet perustuvat pääasiallisesti vapaaehtoisuuteen ja asukkaiden oma-aloitteisuuteen.

Kiinteistöllä liittämisvelvollisuus

Toiminta-alue velvoittaa vastavuoroisesti: vesihuoltolaitos vastaa siitä että liittyjille toimitetaan määritetyt vesihuoltopalvelut ja kiinteistöillä on mahdollisuus liittyä verkostoon, vastaavasti kiinteistöllä on velvollisuus liittyä vesi- ja/tai viemäriverkostoon (10 §). Liittämisvelvollisuuteen on muutamia, taajaman ulkopuolisia kiinteistöjä koskevia poikkeamisia. Liittämisvelvollisuutta ei ole kiinteistöillä, joilla ei ole vesikäymälää tai vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen toiminta-alueen hyväksymistä ja jätevesien käsittelyssä noudatetaan hajajätevesilainsäädännön vaatimuksia. Velvollisuuden raukeaminen edellyttää, että vesihuoltolaitoksen toiminta-alue on vahvistettu 1.9.2014 jälkeen. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta voi  hakea määräaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevan vapautuksen, mikäli vesilain 11 § mainitut edellytykset täyttyvät. Näiden edellytysten lähtökohtana on liittämisen kohtuuttomuus kiinteistön haltijalle tai omistajalle ja ne eroavat ympäristönsuojelulain mukaisista poikkeamisista.

Talousvetenä käytettävän veden on oltava terveydelle haitatonta ja tarkoitukseensa sopivaa. Talousvettä ei saa toimittaa, ennen kuin kunnan terveydensuojeluviranomainen on hyväksynyt laitoksen toiminnan. Talousveden toimittamisesta säädetään tarkemmin terveydensuojelulaissa (763/1994) ja -asetuksessa (1280/1994).

Alueiden käyttöä ja rakentamista ohjaavat Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) sekä -asetus (895/1999). Uudisrakentaminen on luvanvaraista, eli siihen vaaditaan rakennuslupa ja kiinteistön jäteveden käsittely ratkaistaan lupaharkinnan yhteydessä. Rakennusluvan edellytys on, että vedensaannin ja viemäröinnin järjestäminen ei saa aiheuttaa kunnalle erityisiä kustannuksia ja jätevedet on voitava hoitaa aiheuttamatta haittaa ympäristölle.

Jätevesijärjestelmän rakentaminen on luvanvaraista

Myös jätevesijärjestelmän muuttaminen (uudistaminen tai isompi korjaaminen) on luvanvaraista. Rakennusluvan sijasta kunnasta haetaan kuitenkin yleensä toimenpidelupaa (126 § ja 126a §). Joissain kunnissa jätevesijärjestelmän rakentaminen kuuluu keveämmän ilmoitusmenettelyn piiriin. Mikäli asutuksen jätevedet käsitellään asukasvastineluvultaan 100 suuremmassa puhdistamossa, tarvitaan jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa.

Lupahakemuksen liitteeksi tarvitaan suunnitelma

Lupahakemuksen tai ilmoituksen liitteenä on hakijan esitettävä jätevesijärjestelmän suunnitelma. Suunnitelman on täytettävä maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen ja niiden nojalla annettujen ohjeiden lisäksi talousjätevesiasetuksessa esitetyt vaatimukset. Suunnitelman laatijan tulee täyttää kelpoisuusvaatimukset, jotka esitetään maankäyttö -ja rakennuslain 120 §:ssä.

Jätevesijärjestelmän suunnittelutyöhön liittyy paljon yksityiskohtia, jotka täytyy huomioida mikäli tahtoo pitkäikäisen ja toimivan jätevesijärjestelmän. Mallisuunnitelma on esimerkki suunnitelman sisältövaatimuksista. Jätevesisuunnitteluun perehtyneitä ammattilaisia voit hakea hakukoneella.

Kuntakohtaisia määräyksiä rakennusjärjestyksessä

Rakennusjärjestyksessä voi olla paikallisia määräyksiä mm. vesihuollon järjestämisestä. Alueita voi myös osoittaa suunnittelutarvealueiksi, joiden käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi viemärin rakentamiseen. Näillä alueilla lupaharkinta tehdään tarkemmin kuin muilla alueilla.

Jäteveden käsittelyssä, käytössä ja huollossa syntyy erilaisia lietteitä sekä jätejakeita, joista on huolehdittava asianmukaisesti. Tavallisimpia jätejakeita ovat umpisäiliö- ja sakokaivolietteet sekä käytöstä poistetut suodatinmassat, putket ja säiliöt.

Jätelain (646/2011) tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvia terveys- ja ympäristövaaroja ja -haittoja, sekä vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta. Lisäksi tarkoituksena on varmistaa toimiva jätehuolto.

Kunnalla on velvollisuus järjestää asumisessa syntyvän jätteen jätehuolto, joka sisältää mm. umpi- ja sakokaivolietteen  kuljetuksen, hyödyntämisen ja loppukäsittelyn. Jätehuoltoviranomaisen päätöksestä riippuen kuljetuksen järjestää joko kunta tai kiinteistön haltija. Jätettä saa toimittaa vain jätteen haltijan tai viranomaisen osoittamaan paikkaan, joka usein on kunnallinen jäteveden puhdistamo. Jätettä saa kuljettaa ammattimaisesti vain jätehuoltorekisteriin merkitty toimija. Jätehuolto on asiakkaalle maksullista, myös jätevesijärjestelmien osalta.

Pääperiaate on, että jäte on luovutettava alueella järjestettyyn jätteenkuljetukseen tai alueelliseen vastaanottopaikkaan. Mikäli kuitenkin omatoiminen tai naapureiden yhteinen käsittely on pienimuotoista ja mikäli se on hyväksytty kunnan jätehuolto-  tai ympäristönsuojelumääräyksissä, voi jätteen haltija myös itse käsitellä esimerkiksi jätevesilietteen omalla tai lähellä sijaitsevalla kiinteistöllä.

Kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä voi olla vaatimuksia mm. jätevesijärjestelmien saostussäiliöiden tyhjentämistiheydestä, lietteen hyödyntämisestä kiinteistöllä tai kompostoinnin järjestämisestä.

Lietteen paikallista käsittelyä ja käyttöä lannoitteena ohjaavat jätelain lisäksi mm. lannoitevalmistelaki (539/2006), maa- ja metsätalousministeriön asetus (24/11 muutoksineen), ympäristönsuojelulaki (527/2014), terveydensuojelulaki (763/1994) ja -asetus (1280/1994), nitraattiasetus sekä maatalouden ympäristötukiehdot.

Käytännössä, mikäli kuntakohtaiset määräykset ja viljelijän tukiehdot sallivat, voi kiinteistön jätevesilietteen esimerkiksi kalkkistabiloimalla käsiteltynä levittää viljelyskäytössä olevalle pellolle.

Terveydensuojelulain (763/1994) mukaan jätevesien johtaminen ja puhdistus on tehtävä siten, ettei jätevesistä aiheudu terveyshaittaa. Terveydensuojeluasetuksen (1280/1994) mukaan viemäri ei saa aiheuttaa talousveden, uimarannan tai maaperän terveydellisen laadun huonontumista. Myös kuivakäymälä ja komposti on rakennettava niin, ettei siitä aiheudu hajua tai maaperän tai talousveden likaantumisen vuoksi terveyshaittaa. Muista myös suojavarusteet jätteitä käsitellessäsi!