Pitkät aikasarjat osoittavat, että Onkiveden, Kallaveden ja Pohjois-Kallaveden ekologisessa tilassa on tapahtunut muutoksia. Vesistöjen tilaan vaikuttavat tekijät on tunnistettava, jolloin myös toimenpiteet voidaan kohdentaa oikein.
Vesiensuojelun tavoitteena on rajoittaa vesiin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Toimenpiteet ovat keskittyneet ulkoisen kuormituksen alentamiseen ja noin kolmenkymmenen vuoden ajan hajakuormitus on ollut avainsanana sekä ylemmän tason tavoitteissa että myös kylillä ja toreilla. Tässä huomaakin vesiensuojelun vaatiman pitkän aikajänteen, sillä Aquarius 1/2008 pääkirjoituksen loppupäätelmänä todetaan hieman muokattuna ”Pistekuormituksen merkittävä vähentäminen Suomessa vei neljä vuosikymmentä, toivottavasti hajakuormituksen alentaminen ei kestä sen pidempään”. Tällä hetkellä se neljäs vuosikymmen on menossa.
Vesiensuojelu on laajentunut toimenpiteiden, toimijoiden sekä ohjauskeinojen osalta ja siten toteutammekin nykyisin vesienhoitoa sekä lainsäädännön velvoittamana että myös käytännössä. Puitedirektiivin ja vesienhoitolain puitteissa pinta- ja pohjavesistä on kertynyt paljon lisätietoa, minkä pohjalta on asetettu tilatavoitteita ja esitetty toimenpiteitä vesien tilan ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Pintavesien osalta pienemmissä vesistöissä onnistuneiden kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden vaikutus on havaittavissa nopeastikin vaikka niissäkin ekosysteemitason muutokset ovat hitaita tai ainakin monitahoisia. Entä vesienhoidon vaikuttavuus suuremmissa vesistöissä ja mikä on hajakuormituksen merkitys? Kolmannet vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat ovat juuri viimeistelyvaiheessa, joten tarkastellaan kolmen vesistön tilaa vesienhoitotietojen ja artikkeliin koostettujen aikasarjojen perusteella.
Ekologinen luokitus toimiva seurannan työkalu
Onkivesi on tyypiltään runsasravinteinen järvi, jonka ekologinen tila on ollut tyydyttävä koko nykyisen luokittelujärjestelmän ajan. Vesimuodostumien ekologinen tila määritettiin ensimmäisen kerran vuosien 2000-2007 tulosten perusteella ja nykyinen kolmas tilan arviointi ja luokittelu perustuu vuosien 2012-2017 aineistoihin. Ekologinen tila on useiden laatutekijöiden ja muuttujien sekä myös asiantuntija-arvioiden kooste, sanallinen indeksi. Onkivedellä luokittelumuuttujien osalta on havaittavissa pääosin paranevaa kehityssuuntaa. Pohjaeläinten tilaluokka on parantunut huonosta ja vesikasvien tyydyttävästä hyvän tilan tasoon. Sinilevien osuus on vähentynyt, siitä huolimatta, että keskimääräinen kasviplanktonin määrä ei ole alentunut. Sinilevien ”esiintyminen” on myös vesistön käyttäjien näkemyksen mukaan pienentynyt. Myös muut biologiset laatutekijät osoittavat järven toipumista. Vesistön rehevyystason määräävän minimiravinteen fosforin pitoisuudet (Kok-P) ovatkin pitkän ajan tarkastelussa alentuneet (kuva 1). Pitoisuusvaihtelu on rehevälle vesistölle tyypillisen voimakasta, mutta vähittäinen aleneminen on osoitus alueellisten vesiensuojelutoimenpiteiden vaikuttavuudesta. Hyvän ekologisen tilan ja tasapainoisemman ekosysteemin saavuttamiseksi sekä vesistön käyttökelpoisuuden parantamiseksi kasviplanktonin määrää ja etenkin korkeimpia pitoisuuksia tulisi edelleen pystyä alentamaan.
Kuva 1. Onkiveden ja Kallaveden vesistöalueet sekä Onkiveden kokonaisfosforin ja klorofyllin pitoisuus kesäaikana vuosina 1990-2021.
Kallavesi on hyvässä ekologisessa tilassa oleva suuri humusjärvi. Pohjaeläinten ja vesikasvien tilaluokka on pysynyt hyvällä tasolla, mutta rehevyyden lisääntymistä osoittavat sekä hyvän ja tyydyttävän luokan välillä oleva kasviplankton että tyydyttävää luokkaa osoittavat päällyslevät. Sinilevien osuus on myös hieman lisääntynyt. Kallaveden ekologinen tila on edelleen hyvä, mutta vesienhoidon suunnittelussa on tunnistettu viitteitä heikkenevästä kehityssuunnasta. Kallaveteen kohdistuva pistekuormitus on alentunut ja yläpuolisen Iisalmen reitin erittäin rehevä Onkivesi on toipumassa. Järvien välillä on kuitenkin Kallaveden yläosan vesistöalue, jonka tila on heikentynyt.
Pohjois-Kallavesi on tyypiltään suuri humusjärvi kuten sen alapuolinen Kallavesikin, mutta ekologinen tila on muuttunut hyvästä tyydyttäväksi. Järven vesikasvillisuuden tilaluokka on edelleen hyvä, mutta pohjaeläinten ja kasviplanktonin tilaluokka on heikentynyt. Järven rehevyyden lisääntymistä ilmentää myös päällyslevien tyydyttävä tilaluokka.
Muutoksiin vaikuttavat tekijät tunnistettava
Biologiset tekijät soveltuvat erinomaisesti vesistöjen tilan pitkäaikaiseen seurantaan. Vastaavasti ekologinen luokitus huomioi erilaiset vesityypit kuten edellä esitelty Onkivesi on runsasravinteinen ja molemmat ”Kallavedet” suuria humusjärviä. Siten tilatavoitteiden asettaminen perustuu vesistöjen luontaisiin taustaominaisuuksiin. Lisäksi useiden biologisten tekijöiden perusteella vesistön tilasta saadaan hyvä kokonaiskuva. Sen sijaan biologiset tekijät eivät selitä, mikä vesistön tilaan vaikuttaa. Biologisten muuttujien tukena tarvitaankin tuloksia ja tietoja vesistön virtaamista ja syvyyssuhteista, ravinteista, happitilanteesta, happamuudesta, kerrostuneisuudesta sekä ainevirtaamista. Muutosten arvioinnissa aikasarjat ovat myös käyttökelpoisia.
Pohjois-Kallaveden tilan heikkeneminen on havaittavissa kesäajan korkeimpien kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuuksien kohoamisena (kuva 2). Koska yläpuolisella Onkivedellä on havaittu päinvastainen kehitys, Pohjois-Kallaveteen kohdistuva ulkoinen hajakuormituksen taso ei ole lisääntynyt. On ilmeistä, että järvi ei kuitenkaan nykytilanteessa kestä Iisalmen reitin luontaisestikin ravinnepitoisten vesien vaikutusta. Tämä ilmenee muutoksina järven ekologiassa ja näkyvimmin se on havaittavissa ja mitattavissa kasviplanktonin määrän lisääntymisenä.
Kuva 2. Pohjois-Kallaveden kokonaisfosforin ja klorofyllin pitoisuus kesäaikana vuosina 1990-2021.
Kallaveden tila on kasviplanktonin perusteella heikentymässä, mutta rehevyyden perustasoon vaikuttavan fosforin pitoisuudet eivät ole kohonneet, ainakaan vielä (kuva 3). Pohjois-Kallavedellä on suuri merkitys Kallaveden tilaan, sillä se pidättää edelleenkin tehokkaasti yläpuolisen Iisalmen reitin ravinteita. Pohjois-Kallaveden tilan heikkeneminen on kuitenkin huolestuttavaa Kallaveden kannalta, sillä vaarana on vähittäinen rehevyyden lisääntyminen alapuolisissa vesistöissä. On muistettava, että vesistöjen muutokset eivät ole suoraviivaisia vaan monitahoisia ekosysteemin osien vuorovaikutuksia. Kallavedellä onkin havaittu klorofyllipitoisuuden ja kokonaisfosforin suhteen kohoaminen (kuva 3) eli vesistön tuotanto suhteessa ravinnemäärään on kasvanut.
Kuva 3. Kallaveden kokonaisfosforin ja klorofyllin pitoisuus sekä klorofylli- ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde kesäaikana vuosina 1990-2021.
Edellä esitettyjen kaikkien kolmen vesistön tilan turvaaminen vaatii pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä hajakuormituksen alentamiseksi. Erittäin rehevän Onkiveden tila on kohenemassa ja sitä pystytään edelleenkin parantamaan aktiivisilla toimenpiteillä koko valuma-alueella yhdistettynä vesistön kunnostus- ja hoitotoimenpiteisiin. Tämä tukee myös Pohjois-Kallaveden ja edelleen Kallaveden tilan turvaamista. Kallaveden alueella on myös suoritettava tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämistä ja sen perusteella kohdennettava toimenpiteitä. Vesistöt tarvitsevat ympärilleen vastuullista toimintaa ja huolehtimista, jotta ne tuottavat meille jatkossakin monimuotoisia hyötyjä.
Jukka Koski-Vähälä, toiminnanjohtaja, Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry