Metsätalouden kuormitus on voimakkainta suovaltaisilla Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Savon ja Etelä-Pohjanmaan alueilla. Ilmastonmuutoksen myötä metsätalouden aiheuttama valuma-aluelähtöinen kuormituspaine vesistöjämme kohtaan tulee kasvamaan.
Suomi tunnetaan järvistään ja usein puhutaan tuhansien järvien maasta. Järvien lisäksi maassamme on myös tuhansia soita; suopinta-ala on noin 9,08 miljoonaa hehtaaria ja kattaa 1/3 Suomen maapinta-alasta. Suo on maamme toiseksi yleisin elinympäristötyyppi. Suomi-sanan alkuperän on arvuuteltu jopa juontuvan Suomaa-sanasta, joten suot kuvaavat järvien tapaan vahvasti kansallista identiteettiämme.
Suot, ojitus ja metsätalous
Suoalueilla harjoitettavan metsätalouden lähtökohtana on, että metsätalousalue on kuivatettava riittävään kuivuustasoon. Tällöin varmistetaan, että puun kasvu on laadukasta ja riittävää, jolloin alueelta saadaan edelleen laadukasta puuta jatkojalostukseen. Suo-/turveperäisillä alueilla metsätalousalueen kuivatus tapahtuu kuivatusojittamalla alue ja toimenpide on metsätaloustoiminnan kannalta elintärkeä. Ojittamisen myötä suo kuivuu ojitussyvyyteen saakka ja samalla suon vesitalous muuttuu. Luonnontilassa suo pidättää ja suodattaa vettä tehokkaasti mutta ojituksen myötä tämä mekanismi heikentyy ja alueelle kertyvät vesivarannot jatkavat luontaista tilaa nopeammin kuivatusojastojen kautta matkaansa kohti alapuolisia vesistöjä. Tämä takaa puuston kasvun mutta aiheuttaa samalla kasvavaa metsätalousperäistä kuormituspainetta ojitusalueiden alapuolisiin vesistöihin. Suomen suoalasta on ojitettuna metsätalouskäyttöön noin 50%, eli pinta-alallisesti noin 4,6 miljoonaa hehtaaria.
Metsätalouden kuormituksen alueellisuus
Metsätalousmaan, mukaan lukien metsätalouskäyttöön ojitetut suot, osuus Suomen maa-alasta on 26,3 miljoonaa hehtaaria, joka on siis 86 % koko maan maapinta-alasta. Etelä-Suomessa metsätalousmaata on 78 % ja Pohjois-Suomessa, eli Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa 95 % maa-alasta. Tiedot pohjaavat Ruoka- ja luonnonvaratilastojen e-vuosikirjaan 2020 (Luke 106/2020). Metsätalousmaat kattavat siten hyvin merkittävän osan maamme maapinta-alasta. Minkä verran metsätalous sitten kuormittaa vesistöjä riippuu siitä, minkälaisella maaperällä toimitaan ja minkälainen on alueen kuivatustarve. Kuivilla mineraali- ja kangasmailla toimittaessa ojitustarve ja ojitussyvyys voi olla hyvin vähäinen, kun taas kosteammilla ja alavilla turvemailla ojitus on välttämätön toimenpide optimaalisen kasvun tavoittamiseksi. Täten metsätaloudesta aiheutuva vesistökuormitus myös vaihtelee maantieteellisesti, eli sen mukaan millainen maaperä alueella on. Asiaa voidaan lähemmin tarkastella Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän VEMALA-kuormitusmallinnuksen avulla. Mallinnuksella voidaan tarkastella ELY-alueittain metsätalousperäisen kuormituksen määrää pääravinteiden, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta.
Metsätalouden kuormituksen voidaan todeta olevan voimakkainta Pohjois-Pohjanmaan (POPELY), Kainuun (Kainuun ELY), Pohjois-Savon (POSELY) sekä Etelä-Pohjanmaan (EPOELY) alueilla. Kyseiset alueet ovatkin varsin suovaltaista aluetta ja laajat turvealueet luonnehtivat alueiden maaperää. Eteläisten ELY:jen alueilla (VARELY, UUSELY, KASELY, HÄMELY) metsätalouden kuormitus on taas selvästi vähäisempää ja laajat turvemaat eivät ole alueille tyypillisiä. Metsätalouden osuus hajakuormituksesta (hajakuormitus; maa- ja metsätalous, haja-asutus, hulevedet) vaihtelee suuresti eri ELY-alueilla. Kainuussa (KAIELY) ja Lapissa (LAPELY) metsätalouden osuus hajakuormituksesta on hyvin merkittävä, kun taas Uudellamaalla (UUSELY) ja Varsinais-Suomessa (VARELY) metsätalouden osuus hajakuormituksesta on varsin vähäinen.
Tulevaisuuden näkymiä metsätalouden vesistökuormituksessa
Metsätalouden vesistökuormituksen tulevaisuuden näkymät riippuvat paljon siitä, millaisia linjauksia metsänkasvatuksessa, ojituksissa, lannoituksissa ja hakkuissa tehdään. Jatkuvan kasvun periaattein toteutettava metsätalous vähentää kunnostusojitusten tarvetta puiden tehokkaan vedensidonnan myötä, kun taas päätehakkuun jälkeen tehtävä kunnostusojitus on usein välttämätön alueen kuivatuksen varmistamiseksi, etenkin jos toimitaan turvemailla. Myös metsätalousalueilla tehtävät vesiensuojelutoimenpiteet ja niiden yleistyminen sanelevat paljolti sitä, miten paljon metsätalouden toimet vesistöjämme kuormittaa. Varmaa on kuitenkin se, että muuttuva ilmastomme lisää valumia lisääntyvän sadannan ja leutojen talvien myötä, jolloin niin metsätalouden kuin muidenkin maankäyttömuotojen aiheuttama valuma-aluelähtöinen kuormituspaine vesistöjämme kohtaan tulee kasvamaan. Tämä on hyvä tunnistaa ajoissa ja varautua muutokseen, jotta tuotantotalous jatkuu tuottavana, ilman että se tehdään vesistöjemme hyvinvoinnin kustannuksella!
Tuomo Laitinen, toiminnanjohtaja, Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry
Lähde:
Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Autio, O., Eurola, S.†, Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Lindholm, T., Nousiainen, H., Rehell, S., Ruuhijärvi, R., Sallantaus, T., Salminen, P., Tahvanainen, T., Tuominen, S., Turunen, J., Vasander, H., Virtanen, K. 2018. Suot. Julk.: Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 117–170.