Ilmastonmuutos näkyy Pohjanmaalla meriveden lämpötilassa, jäissä, tulvissa sekä lajistossa.
Ilmastonmuutos on jo täällä ja vaikuttaa luontoomme. Siitä huolimatta sen erottaminen muista vaikutuksista on hankalaa ilman varsinaista juuri kyseistä asiaa selvittävää tutkimusaineistoa. 1800-luvun puolelle ulottuvista aikasarjoista ilmenee, että järvien jäätyminen on myöhäistynyt ja jäänlähtö aikaistunut. Kallavedellä jäätyminen on 177 vuoden aikana siirtynyt 15 päivää myöhemmäksi ja jäänlähtö on 189 vuoden kuluessa aikaistunut 12 päivää (www.syke.fi). Jääpeitteisen ajan pituus on Perämerellä nykyisin 130-200 päivää. Jäätalvi lyhenee molemmista päistään, mutta jäätymisen ajankohta muuttuu enemmän kuin jäiden lähtöpäivämäärä (ilmasto-opas.fi). Jäätalvi 2019–20 oli tilastoissa kolmas talvi, jolloin Perämeri ei saanut kauttaaltaan jäätä, mutta toisaalta jäätalvi oli Perämerellä viisi viikkoa keskimääräistä pitempi (www.ilmatieteenlaitos.fi).
Vesien tilaa on seurattu pitkään, ja velvoitetarkkailuissa on kerätty vuosikausia paitsi veden laatutietoa myös muuta tietoa vesien ekologisesta tilasta. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry on yksi Suomen vesiensuojeluyhdistysten liittoon kuuluvista yhdistyksistä ja senkin koostamat aineistot ulottuvat jo 50 vuoden taakse muun muassa Kokkolan edustan merialueella. Raportoimme vuosittain myös Pietarsaaren edustan merialueen tilasta. Pohjanmaan jokien velvoitetarkkailut on kilpailutettu muiden toimijoiden toteutettavaksi.
Näytteidenotto vaikeutunut
Ilmastonmuutos näkyy jo nyt merialueen talvinäytteenoton haasteina: Uloimmille näytepisteille ei ole esimerkiksi Pietarsaaren edustan merialueella päästy viiteen vuoteen maaliskuussa. Syynä on heikko jäätilanne tai ahtojäät. Keskimäärin on jäänyt saamatta 3,6 näytettä maaliskuussa viimeisen viiden vuoden aikana, mikä on 28 % näytteistä. Heikoimpana vuonna 2016 jopa seitsemän näytepisteen maaliskuun näyte jäi saamatta huonon jäätilanteen eli heikkojen jäiden tai jopa osittaisen sulan vuoksi. Talvinäytteenoton aikana saattaa rannikon läheisillä niin kutsutuilla sisäpisteillä olla sulaa ja ulompana ahtojäät saattavat muodostaa kulkuesteen. Vuonna 2020 maaliskuun näytteenotto siirrettiin kokonaan huhtikuuhun Pietarsaaren edustalla, ja näytteet otettiin veneestä ja avovedestä. Näytepaikkaakin on jouduttu vaihtamaan ohuen jään vuoksi. Myös sisävesillä on viime vuosina saatu taiteilla ja tehdä muutoksia näytteenotto-ohjelmaan. Näytteenottokalusto on suunniteltu normaalitalvia varten ja erikoislaitteiston käyttäminen nostaa kustannuksia.
Talvitulvia, kuivia jaksoja, rankkasateita
Itämeren lämpötilan on tutkimuksissa raportoitu kohonneen. Myös Pietarsaaren ja Kokkolan edustan velvoitetarkkailuissa on saatu näyttöä tästä (Kuva 1 ja 2). Vuodet eivät kuitenkaan ole tunnetusti veljeksiä. Viime vuosina suurimmat tulvat ovat Pohjanmaalla osuneet talviaikaan. Talvien leudontuessa ja sateiden tullessa lumen sijaan vetenä talvitulvien todennäköisyys lisääntyy ja kevättulvien vähenee. Kesällä kuivuus tuntuu jatkuvan pitkiä jaksoja, minkä takia happamien sulfaattimaiden alueilla happamien kerrostumien tulemiseen hapen kanssa tekemisiin. Rankkasateet huuhtovat maaperän happamat yhdisteet tämän jälkeen vesistöihin ja aiheuttavat happamuuspiikin, joka on haitallinen monille vesien eliöille.
Yksi ilmastonmuutoksen merkittävä vaikutus meriluontoon on suolaisuuden vähentyminen. Tämä on jo vain vähän suolaisella Perämerellä merkittävä asia, mutta suolaisuudesta ei ikävä kyllä velvoitetarkkailussa ole koottu pitkiä aikasarjoja.
Muutoksia eliöstössä
Vesien ekologisen tilan seurannassa biologiset muuttujat ovat merkittävässä roolissa. Pietarsaaren ja Kokkolan merialuetarkkailuissa muun muassa pohjaeläimiä, vesikasvillisuutta ja kalastoa onkin seurattu jo 50 vuoden ajan. Selkein muutos pohjaeläimistössä on ollut liejuputkimadon eli amerikansukasmadon (Marenzelleria ssp.) ilmaantuminen Pietarsaaren merialueelle 1996 ja vastaavasti Kokkolan merialueelle 1999. Painolastiveden mukana tullut liejuputkimato on runsastunut voimakkaasti pohjilla ja se on syrjäyttänyt luontaisesti valtalajina monin paikoin esiintyneen raakkuäyriäisen. Onneksi Kokkolan edustalla havaittiin yhden vuoden (2018) raakkuäyriäisten puuttumisen jälkeen lajin paluu pohjille. Pietarsaaren merialueella raakkuäyriäistä on tavattu monilla pisteillä edelleen. 1980-luvulla ja 1990-luvun puoleenväliin asti valkokatka (Monoporeia affinis) oli Kokkolan edustalla varsin runsaslukuinen, mutta sen jälkeen se on voimakkaasti vähentynyt. Muutoksen oletetaan johtuvan ilmastonmuutoksesta (Rousi ym. 2013). Valkokatkapohjat ovat erittäin uhanalainen luontotyyppi. Myös kilkki (Saduria entomon) on vähentynyt selvästi Kokkolan edustalla 1990-luvun puolenvälin jälkeen.
Vähäsuolaisella Perämerellä merilajisto niukentuu pohjoiseen ja makeaveden lajit lisääntyvät. Samalla meren tilaa kuvaavia indikaattoreita putoaa pois. Biologisia suureita tulisi seurata nykyistä kattavammin alueellisesti ja ajallisesti, jotta ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksiin päästäisiin paremmin kiinni.
Lähteet: www.ilmasto-opas.fi, https://www.ilmatieteenlaitos.fi, jaatalvi-2019-2020
https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Suomen_jarvien_jaaoloissa_havaittuja_muu(2024)
Rousi, H, Laine, A.O, Peltonen, H, Kangas, P, Andersin, A-B, Rissanen, J, Sandberg-Kilpi, E. ja Bonsdorff, E. 2013. Long-term changes in coastal zoo-benthos in the northern Baltic Sea: the role of abiotic environmental factors. ICES Journal of Marin Science doi:10.1093/icesjms/fss197.
Heli Jutila ja Marjut Mykrä, Pohjanmaan vesi- ja ympäristö ry
Meri oli sula Pietarsaaressa 6.1.2020.