Käymälä- ja pesuvedet erikseen

Kiinteistön lähtötilanne rajaa valinnanvapautta: halutaanko käymälä sisälle uuteen asuinrakennukseen tai vanhaan asuinrakennukseen vai erilliseen ulkorakennukseen? Muita tärkeitä kysymyksiä ovat mm. onko kompostointi ja kompostin hyödyntäminen tontilla mahdollista, entä virtsan erottelu ja hyödyntäminen? Kenen vastuulla on järjestelmän käyttö ja huolto?

Käymälän rakenneosat ovat periaatteessa aina samat, mutta valinta on tehtävä erityyppisten vedettömien käymälöiden ja vähävetisten käymälöiden välillä.

Suositeltavaa tutustuttavaa ovat Käymäläseura Huussi ry:n julkaisemat opaslehtiset ja esitteet:

• Suomalaiset kuivakäymälät
• Kuivakäymälän hoito ja käymäläjätteen jälkikäsittely
• Kokemuksia kuivakäymälöistä sisätiloissa

Lisäksi Huussi ry:n nettisivuilla on mahdollista vertailla eri kuivakäymälälaitemalleja keskenään.

Lisätietoa vedettömistä ja vähävetisistä käymälöistä sekä niiden ominaisuus- ja hintavertailua löytyy myös Haja-asutuksen jätevesien käsittelyoppaasta (sivut 47-53).

Vedetöntä ja vähävetistä käymälää varten tarvitaan istuin, säiliö ja mahdollisesti putki niiden välille. Lisäksi on järjestettävä oikea ilmanvaihto ja käsienpesupaikka. Istuimen lisäominaisuuksiin voi kuulua myös ulosteen ja virtsan erottelu omiin säiliöihinsä

Varsinaisia säiliöitä tarvitaan vähintään yksi, tai kaksi jos istuin erottelee virtsan. Lisäksi on oltava säiliö erottuvalle suodosnesteelle. Säiliön sijainti on tärkeä sekä tilankäytön että tyhjennysreittien kannalta. Säiliö voi sijaita istuimen yhteydessä tai sen alla esimerkiksi kellarissa.

Erityyppisten säiliöiden tavoitteena on:

• jätteen käsittely (kompostoiva säiliö, polttava säiliö) tai
• jätteen väliaikainen säilytys sellaisenaan (umpisäiliö) tai ”tehostetusti” (pakastava tai kuivattava säiliö) tai
• käsittely ja väliaikainen säilytys (esikompostoiva säiliö)

Säiliöön (etenkin kompostoiviin) lisätään tavallisesti kuiviketta jo käytön aikana ja niissä on alusastiat kiinteälle aineelle ja erottuvalle suodosnesteelle.

Ilma kiertää hajuttomassa käymälässä istuimen kautta ulos, ei koskaan toisinpäin, joten ilmanvaihtoputket ovat välttämättömät. Sisätiloissa ilman oikea kiertosuunta voidaan varmistaa sähkö- tai tuulipuhaltimella. Säädettävällä puhaltimella voi ohjata poistettavan ilman määrää käytön ja tarpeen mukaan. Käymälöissä, joissa ei ole sähköistä poistopuhallinta, on ilman poistoputki vietävä mahdollisimman suoraan katon harjan yläpuolelle. Putken päähän laitetaan tiheäsilmäinen kärpäsverkko. Musta putki katolla tehostaa ilmanvaihtoa putken lämmetessä.

Kompostikäymälöiden toimintaperiaate on yksinkertainen: ulosteet lahoavat ja muuttuvat mullaksi. Käymäläjäte saadaan hyötykäyttöön vesistöjä pilaamatta. Kompostoituminen alkaa jo käymälän säiliössä, mutta jätteen lopullinen hajoaminen ruokamullaksi vaatii usein jatkokompostointia. Kompostikäymälä on oikein hoidettuna hygieeninen ja hajuton jätehuoltojärjestelmä, joka soveltuu sekä kesämökeille että haja-asutusalueiden ympärivuotiseen asumiseen. Kompostikäymälät voidaan jakaa säiliön koon mukaan suuri-, keskisuuri- ja pienisäiliöisiin, sekä säiliöiden lukumäärän mukaan yksi- ja monilokerollisiin.

Kompostikäymälä sisätiloissa. Kuva: Raini Kiukas

Suurisäiliölliset kompostikäymälät

Säiliön koko on niin suuri (1000-1400 litraa), että jäte ehtii maatua siellä miltei valmiiksi eikä säiliötä tarvitse tyhjentää joka vuosi. Tyhjennysväli voi olla käytöstä riippuen jopa 10 vuotta, eikä jatkokompostointia välttämättä tarvita. Ylimääräisen suodosnesteen poistoon on varauduttava. Istuimen alla tulee olla lämmin, vähintään mieluiten 2 metriä korkea kellaritila, jonne kompostisäiliö sijoitetaan. Toinen vaihtoehto on rakentaa talon välittömään läheisyyteen lämmin kellari, johon säiliö sijoitetaan, ja sijoittaa asuntoon huuhteleva, vähän vettä käyttävä istuin. Suurisäiliöisiin kompostikäymälöihin voidaan lukea myös monilokerolliset kompostikäymälät, joiden tyhjennysväli on noin vuosi. Säiliö on jaettu esim. neljään osastoon, jotka täytetään vuorotellen. Tällöin täyttynyt lokero siirretään ”lepäämään” ja siellä oleva massa saa maatua rauhassa valmiiksi.

Katso video suursäiliöisestä kompostikäymälästä Tammelassa

Pienisäiliöiset kompostikäymälät

Istuimen alla on pieni jäteastia (30-100 litraa), jossa jätteen kompostoituminen alkaa. Niiden tyhjennysväli on viikosta tai parista jopa kuuteen viikkoon, riippuen käytetäänkö käymälässä kuiviketta ja kuinka paljon vai haihdutetaanko ylimääräinen neste. Nämä mallit sopivat tavalliseen käymälätilaan.

Keskisuurisäiliöiset kompostikäymälät. Tyhjennysväli on kuukausia. Nämä mallit on yleensä tarkoitettu sijoitettavaksi ulkokäymäläksi, jolloin ne soveltuvat parhaiten mökkikäyttöön. Ne riittävät usein kesäajan tarpeisiin.

Haihdutuskäymälöissä virtsa erotellaan ja haihdutetaan ilmaan sähkövastuksen tuottaman lämmön avulla. Käymälämalli vaatii sähköä toimiakseen ja se tulee asentaa lämpimään tilaan. Säiliön täyttyessä se vaihdetaan uuteen tai tyhjennetään ja sisältö kompostoidaan, samoin kuin eri säiliöön päätynyt kiinteä jätös. Joihinkin malleihin käytetään kuoriketta.

Tuhkaava käymälä polttaa jätteen hajuttomaksi ja bakteerittomaksi tuhkaksi ja palamiskaasuiksi. Jätteenpoltto tapahtuu eristetyssä polttokammiossa 550-600 Celcius-asteen lämmössä, josta kaasut puhdistetaan katalysaattorin avulla. Käymälä soveltuu kaikkialle missä on sähkövirta. Asennus on helppoa: palamiskaasujen poistoputki ulos ja pistotulppa seinään. Kapasiteetti soveltuu 4-6 henkilön ympärivuotiseen käyttöön. Laitteen haittapuolena on suuri sähkönkulutus. Laite tarvitsee myös erillisen 16 ampeerin sulakkeen.

Pakastava käymälä toimii käytännössä kuten tavallinen kotipakastin. Jäte pakastuu, jolloin se ei haise ja bakteerikasvu pysähtyy. Laite ei vie paljon tilaa eikä kuluta vettä, mutta se tarvitsee toimiakseen sähköä. Sähkön kulutus käytöstä riippuen on huomattava kustannustekijä ja lisäksi jätteelle on järjestettävä jatkokäsittely (esim. kompostointi ulkona), sillä käymälä toimii ainoastaan esivarastona. Laite toimii kompressorilla, lämpötilaa säätää termostaatti. Jäteastiassa käytetään biohajoavaa pussia.

Eräät kuivakäymäläjärjestelmät erottavat virtsan ja ulosteen heti käymäläistuimessa. Kyseessä on eräänlainen esilajittelu, jolloin eri jätelajit voidaan käsitellä ja hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Virtsaa on helppo säilöä ja se soveltuu hyvin lannoitteeksi.

Vettä käyttävissä erottelevissa käymälöissä jäte huuhdellaan vedellä, kuten vesivessassa, mutta vesi ja virtsa ohjataan erilleen kiinteästä jätteestä. Vedellä laimennettu virtsa voidaan ohjata erilliseen säiliöön. Kiinteä jäte kompostoidaan.

Virtsan puhtaana erottelevissa käymälöissä istuinosassa on erilliset kulhot virtsaa ja kiinteää jätettä varten, huuhteluvettä ei käytetä. Virtsa johdetaan omaan säiliöönsä. Kiinteä jäte kompostoidaan mallista riippuen joko itse laitteessa tai siirretään asianmukaiseen kompostoriin. Siirto onnistuu hygieenisesti, koska säiliö voidaan nostaa tyhjennettäväksi sellaisenaan.

Tarvikkeet

• saavi
• 3-4 tiiliskiveä
• turvetta
• nestetiivis allas (esim. pulkka, tai itse tehtynä: aumamuovia tai muuta kestävää muovia, lautoja tai vaneria ja ruuveja)
• mustaa muoviputkea 10-15 cm Ø (ja tarvittaessa 90° kulmayhde)

Työkalut

• saha
• ruuvinväännin
• pora 10-15 mm Ø

Rakentaminen

• Poraa saavin alareunaan sormen paksuisia reikiä n. 10 cm välein koko matkalle.
• Laita huussin istuinaukon alle, huussin pohjalle, nestetiivis allas (korkeus n. 10-20 cm). Aseta allas tasaisesti tukevalle alustalle.
• Täytä allas puoliväliin turpeella.
• Laita saavi altaaseen tiiliskivien päälle.
• Varmista että ilma pääsee sisä- tai alakautta ”tavaratilan” puolelle ja tuulettuu huussin katolle. Tuuletusta voi tehostaa mustalla suoralla tuuletusputkella (jos paikka on edes välillä auringossa), tai esim. tuulivoimalla toimivalla huippuimurilla (n. 100 €).
• Varmista että sadevettä ei pääse nestetiiviiseen altaaseen.

Käyttö

• Käytyäsi huussissa peitä jätöksesi kuivikkeella esim. kuivan turpeen      (n. 50 %) ja puiden lehtien tai hakkeen tai sahanpurun tms. sekoituksella, (älä käytä kalkkia!).
• Välillä saaviin voi laittaa valmistajien ”biohajottajia” tms. kompostoitumista nopeuttavaa ainetta.
• Tyhjennä saavi sopivin väliajoin lämpökompostoriin tai säilytä saavia sisältöineen 2-3 vuotta sateelta suojassa kenellekään haittaa aiheuttamatta, jonka jälkeen voit tyhjentää saavin sisällön kompostiin tai käyttää maanparannusaineena.
• Alusastian turvetta voi vaihtaa samalla ja laittaa vanhan turpeen käymäläjätteen mukana kompostointiin.
• Jos huussi haisee, varmista tuuletus ja kuivikkeen käyttö.

Kuivakäymälän ja vähävetisen käymälän hoitoon ja huoltoon kuuluvat ainakin seuraavat tehtävät:

• säiliön tyhjennys määrävälein (viikkoja – vuosia)
• kuivakäymälässä kuivikkeen lisääminen käytön ajan, kuivikkeen hankinta ja kuivikeastian täyttö
• käymälätuotteiden käsittely tontilla (esim. kompostointi) tai kuljetus muualle käsiteltäväksi
• sähköllä toimivien oheislaitteiden kuten poistopuhaltimen ja käymäläistuimen mahdollisten sähkölaitteiden tarkkailu ja huolto sekä tarvittaessa osien vaihto
• ilmanvaihdon tarkistaminen
• käymälän puhtaanapito
• mahdollisten ongelmien selvittäminen ja korjaaminen, kuivakäymälässä esimerkiksi hajut tai hyönteiset

Eniten suunnittelua ja työtäkin vaatii säiliön tyhjennys sekä käymälätuotteiden käsittely ja mahdollinen kuljetus.Kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä voi olla käymäläjätteen käyttöä rajoittavia määräyksiä. Suositeltavaa tutustuttavaa on Käymäläseura Huussi ry:n opaslehtinen Kuivakäymälän hoito ja käymäläjätteen jälkikäsittely.

Ilma kiertää hajuttomassa käymälässä istuimen kautta ulos, ei koskaan toisinpäin, joten ilmanvaihtoputket ovat välttämättömät. Sisätiloissa ilman oikea kiertosuunta voidaan varmistaa sähkö- tai tuulipuhaltimella. Säädettävällä puhaltimella voi ohjata poistettavan ilman määrää käytön ja tarpeen mukaan. Käymälöissä, joissa ei ole sähköistä poistopuhallinta, on ilman poistoputki vietävä mahdollisimman suoraan katon harjan yläpuolelle. Putken päähän laitetaan tiheäsilmäinen kärpäsverkko. Musta putki katolla tehostaa ilmanvaihtoa putken lämmetessä.

Käymälätuotteella tarkoitetaan jätöksien (virtsan ja/tai ulosteen) ja mahdollisten seosaineiden (kuivikkeen tai veden) muodostamaa massaa tai nestettä. Periaate on, että jätöksiä tai käymälätuotteita ei koskaan haudata maahan sellaisenaan vaan ne käsitellään asianmukaisesti. Käymäläjätettä ei myöskään tule laittaa sekajäteastiaan. Käsittelyn vaihtoehdot ovat:

• Kuivikkeen sekainen massa: jatkokompostointi mullaksi, mieluiten omalla tontilla
• Veden sekainen massa (vähävetisestä käymälästä): kuljetus jäteveden puhdistamolle, kompostointi mullaksi omalla tontilla riittävän kuivikkeen kera tai kalkkistabilointi maanparannusaineeksi
• Puhdas tai vedensekainen virtsa sekä suodosneste: hyödyntäminen lannoitteena omalla tontilla tai kuljetus kunnan osoittamaan paikkaan
• Tuhka: lannoitteena omalla tontilla
• Pakastetut jätökset: kompostointi, mieluiten omalla tontilla

Säiliöiden, käsittelyn ja mahdollisen kuljetuksen oikeaa mitoitusta varten on hyvä tuntea ihmisen tuottamien jätöksien määrä sekä perustiedot niiden koostumuksesta, käyttäytymisestä ja luonnollisesta hajoamisesta.

Ihminen tuottaa vuodessa noin 300-500 litraa virtsaa eli reilun litran verran joka päivä. Virtsa sisältää runsaasti typpeä (ammoniumtypen muodossa) sekä samoja suoloja kuin iholta erittyvä hiki. Ulostebakteereja virtsassa ei periaatteessa ole, ja terveen ihmisen virtsa on ihmisestä lähtiessään steriiliä. Kasvien kannalta virtsa on lähes täydellinen ravinneliuos. Kiinteää ulostetta syntyy vuosittain noin 40-70 kilogrammaa eli noin 150-200 grammaa päivässä ihmistä kohden. Uloste koostuu bakteerimassasta, sulamattomista kuiduista ja vedestä. Yhden ihmisen jätöksistä syntyy vuosittain biologisen hajoamisen (kompostoinnin) jälkeen noin ämpärillinen multaa.

Kompostointi

Tavallisesti kuivakäymälästä tyhjennettävä jäte on jatkokompostoitava. Kompostoinnissa pieneliöt hajottavat jätteet hapekkaissa olosuhteissa hiilidioksidiksi, vedeksi ja ravinteiksi. Periaatteena on edistää jätettä lahottavaa eliötoimintaa ja estää hyönteisten ja muiden haitallisten eliöiden kasvu. Lopputuotteena on ravinnerikasta multaa, jota voidaan riittävän ”kypsänä” käyttää puutarhamaan parannukseen sellaisenaan.

Usein kuivakäymälästä tyhjennettävän jätteen kompostoituminen on alkanut jo säiliössä (kompostoivat mallit). Jäte voi olla myös kuivattua tai jopa pakastettua. Kaikissa luetelluissa tapauksissa jäte on jatkokompostoitava. Jos käymäläjätteeseen ei ole sekoitettu kuiviketta käytön aikana, on se tehtävä viimeistään kompostoitaessa.

Toimiva komposti on lämmin, jopa kuuma, mikä kertoo vauhdikkaasta hajotustoiminnasta. Kompostin hoitajan tehtävänä onkin taata oikeille pieneliöille parhaat mahdolliset työskentelyolosuhteet. Kompostissa tulee olla sopivan kosteaa, riittävästi happea (kuivike ja sekoittaminen), ja oikea ravinnetasapaino (hiilipitoisen aineksen lisääminen typpi- ja fosforirikkaaseen massaan). Aktiivisen vaiheen jälkeen kompostin annetaan vielä ”levätä” eli jälkikompostoitua, jolloin prosessi kestää Suomen oloissa yhteensä noin vuoden.

Voimassa olevien säädösten mukaan käymäläjätekompostista ei saa valua nestettä maahan. On hyvä tarkistaa, onko kunnalla erillistä ohjetta tai määräystä käymäläjätteen kompostoinnista alueella esim. kunnallisissa ympäristönsuojelu- tai jätehuoltomääräyksissä. Muuten kuivakäymäläjätteen kompostoinnissa noudatetaan pääpiirteittäin yleisiä kompostointiohjeita.

Virtsan käsittely

Jos virtsa erotellaan käymäläistuimessa, se voidaan hyödyntää tontilla lannoitteena tai esimerkiksi kuljettaa jätevedenpuhdistamolle. Lannoitevalmistelaki kieltää virtsan luovuttamisen kotitaloudesta esimerkiksi naapurin viljelijälle. Jos siis virtsaa ei voi hyödyntää omassa puutarhassa, se on toimitettava jätevedenpuhdistamoon. Virtsaa ei saa ohjata ainoastaan pesuvesille mitoitettuun jätevesijärjestelmään.

Kotipuutarhurille virtsa on oiva hyödyke. Vedellä laimennetulla virtsalla voi lannoittaa kasvimaata, puutarhaa tai vaikka vain koristepensaita. Virtsa sopii myös lehti- tai puutarhakompostin ”herätteeksi”. Virtsalannoituksen annostelussa on hyvä muistaa, että virtsassa on paljon typpeä suhteessa muihin ravinteisiin ja niinpä sen runsas käyttö tuottaa kukkien sijasta suuria lehtiä ja huonontaa kasvien talvehtimista. Parhaan tuloksen virtsan käyttö antaa köyhillä kivennäismailla. Runsas virtsalannoitus on hyvä ajoittaa alkukesän kiivaaseen kasvukauteen, syksyllä lannoittaminen huonontaa kasvien pakkasen kestävyyttä. Loppukesästä on siis syytä varautua virtsan varastointiin yli seuraavan talven. Varastointi myös ”vanhentaa” virtsaa ja muuttaa sen paremmin lannoitteeksi sopivaan muotoon.

Suotonesteen käsittely

Suotonestettä muodostuu, kun vesi ja virtsa kulkeutuvat ulosteen ja kuivikkeen läpi ja johdetaan erilliseen säiliöön. Kompostista tai käymäläsäiliöstä erottuvaa suotonestettä voi käyttää omalla tontilla lannoitteena tai kompostin herätteenä. Suotonestettä vanhennetaan vuoden ajan ennen käyttöä. Jos tuotetta ei voida käyttää omalla tontilla, voidaan se kuljettaa asianmukaisesti käsiteltäväksi joko jäteveden puhdistamolle tai lannoitevalmistelain mukaiselle käsittelylaitokselle.

Pesuvedet johdetaan maahanimeytykseen saostussäiliön (2-osastoa, tai vastaava kiintoaineen pidätyskyky) kautta. Saostussäiliössä tulee olla T-haarat, jotta vettä kevyemmät rasvat ja vettä raskaammat kiintoaineet jäävät saostussäiliöön, eivätkä karkaa tukkimaan imeytyskenttää. Saostussäiliöstä vesi johdetaan jakokaivoon, joka jakaa veden tasaisesti imeytysputkiin. Jätevesi puhdistuu suotautuessaan maakerrosten läpi. Maaperän mikrobit poistavat jätevedestä orgaanista ainesta, bakteereja ja typpeä. Imeytysputkien päästä lähtee maan pinnalle tuuletusputket, joiden kautta ilma virtaa tuulettamaan suodatuskenttää ja varmistaa puhdistustyötä tekevien eliöiden hapen saannin. Tuuletuksen tulee jatkua koko järjestelmän läpi aina kiinteistön katolle asti. Imeytyskenttä vaatii toimiakseen sopivan maaperän. Jos maaperä ei läpäise vettä riittävästi tai pohjaveden pinta on lähellä, rakennetaan imeytyksen sijasta suodatuskenttä.

• Lue lisää imeytyskentästä

Maasuodattamo on rakenteiltaan imeytyskentän kaltainen,  mutta imeytetty vesi kerätään suodatuskentän pohjalta kokoomaputkilla johdettavaksi kokoomakaivoon. Kokoomaputkien päästä lähtee maan pinnalle tuuletusputket, joiden kautta ilma virtaa tuulettamaan suodatuskenttää ja varmistaa puhdistustyötä tekevien eliöiden hapen saannin. Kokoomakaivosta puhdistunut vesi johdetaan edelleen kivipesään tai ojaan. Kokoomakaivo voi toimia myös näytteenottokaivona.Perinteinen maasuodattamo vaatii vähintään kaksi metriä korkeuseroa kiinteistön lähtöviemärin ja puhdistettujen jätevesien purkupaikan välille. Maasuodattamon erikoisratkaisuja ovat matalaan perustettu maasuodattamo, vaakavirtausmaasuodattamo tai kasvu- ja levitysalustoista rakennettu maasuodattamo. Näiden ratkaisujen avulla kentän pinta-alaa tai kaivuusyvyyttä saadaan pienemmäksi. Jätevesi voidaan myös pumpata suodatuskenttään tai kentästä purkupaikkaan. Pumppaaminen lisää maasuodattamon soveltuvuutta hyvin erilaisiin paikkoihin.

• Lue lisää maasuodattamosta

Maaperäkäsittely (imeytyskenttä ja maasuodattamo) on erittäin helppo ja varmatoiminen ratkaisu kiinteistön pesuvesien käsittelyyn. Maaperäkäsittely toimii oikein hoidettuna useita kymmeniä vuosia. Jos järjestelmään johdetaan myös käymäläjätevettä, kentän imeytyspinta-alaa tulee laajentaa ja tarvittaessa myös fosforinpoistoa tehostaa.

Pesuvedet voi käsitellä myös harmaiden vesien käsittelyyn tarkoitetussa laitepuhdistamossa. Tällaiset erilaiset biologiset suodattimet (eli harmaavesisuotimet) ovat hyvä vaihtoehto maaperäkäsittelylle. Harmaavesisuotimessa jäteveden lika-aineita ”syövä” mikrobikasvusto kasvaa suodinmateriaalin esim. kiven, muovin tai kuidun pinnalle. Harmaavesisuotimet poistavat hapekkaissa oloissa hyvin orgaanista ainesta, mutta niiden ravinteiden sitomiskyky on vaatimaton. Harmaavesisuodin tarvitsee maaperäkäsittelyä vähemmän tilaa ja osan näistä voi asentaa maan pinnalle. Harmaavesisuodin vaatii tiiviimpää prosessin tarkkailua ja suodinmateriaalin vaihtoa tai puhdistusta laitteesta riippuen vähintään vuosittain. Harmaavesisuotimia on markkinoilla sekä pienille että isommille pesuvesimäärille. Onkin tärkeää varmistaa laitteiston mitoitusvesimäärä, ettei hanki vahingossa liian pienille vesivolyymeille tarkoitettua laitetta!

Ympäristön pilaantumisriski vaihtelee alueittain, mutta yleisesti ottaen vähäisiksi jätevesimääriksi luetaan sellaiset kiinteistöt, joilla ei ole käytössään vesikäymälää ja syntyvien pesuvesien määrä on pientä. Pesuvesien vähäisyyttä arvioidaan varustelutason, asumismäärän ja vedenkäytön avulla. Kantoveden varassa olevat kiinteistöt lasketaan yleensä vähäisten jätevesimäärien kohteeksi. Mikäli syntyvän jäteveden määrä ja laatu on verrannollinen kannettuun veteen, kuten kesävesijohdolla varustetut kohteet useasti ovat, voidaan yleensä katsoa, että jäteveden määrä on vähäistä. Mikäli käytössä on vesivarusteita, esimerkiksi tiskikone, pyykkikone, suihku, kylpyamme tai sähkötoiminen paineellinen lämminvesivaraaja tai muu vastaava, ei jätevesimäärää yleensä pidetä pienenä. Näissä tapauksissa pesuvesille on järjestettävä käsittely.

Pieniä jätevesimääriä syntyy useimmiten loma-asunnoilla, jotka ovat kantoveden varassa. Pienet jätevesimäärät voi johtaa maahan ilman erityistä puhdistusta.

Pienet pesuvesimäärät voi johtaa maaperään kivipesän, imeytyskaivon tai muun vastaavan rakenteen kautta. Jätevedet imeytyvät vettä läpäisevän maakerroksen läpi. Maankerroksen pinnalle muodostuu kerros, jossa mikrobit voivat hyödyntää pesuvesissä mahdollisesti olevia aineita.

Imeytyskaivo pienille pesuvesimäärille.

Mikäli maaperä on tiivistä, voi imeytyspinta-alaa laajentaa esimerkiksi imeytysputkella.

Imeytyskaivo ja imeytysputki pienille pesuvesimäärille.

Mikäli pesuvedet ovat rasvaisia, voi olla tarpeen varustaa käsittelyrakenne pienellä sako-osalla, josta rasvan poistaminen onnistuu helposti.

Imeytyskaivo pienille, rasvaisille pesuvesille, sako-osalla.

Yksinkertaisen maaperäkäsittelyn huoltotoimet ovat lähinnä kaivon sisällä olevan rakenteen puhdistaminen tarvittaessa, sekä viemäriputken avoimena pitäminen.