Hajakuormitus aiheuttaa vesistöissä mittavia muutoksia, joista näkyvimpiä ovat rehevöityminen, samentuminen ja veden tummuminen. Muutokset vaikuttavat paitsi vedenlaatuun, myös vesistöjen eliölajistoon.
Hajakuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin useista pienistä päästölähteistä, joita ei voida määrittää tarkasti. Ilmastonmuutos voimistaa kuormitusta.
Vesistöpaneelin näkemyksiä hajakuormituksesta kartoitettiin kyselyllä, johon vastasi 24 panelistia. Kaikki vastaajat pitävät hajakuormitusta merkittävänä ongelmana Suomen vesistöille.
Tulokset
Hankeviidakosta tositoimiin
Hajakuormituksen vähentämisessä on jo pitkään tiedostettu tarve vesistöjen valuma-alueilla tehtäviin, kokonaisvaltaisiin toimenpiteisiin. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kokonaisvaltaisen vesiensuojelun tavoitteiden tämänhetkistä toteutumista ja keinoja sen tehostamiseksi. Vastaajien mukaan kokonaisvaltaisuus toteutuu tällä hetkellä huonosti (kuva 1).
Avoimissa vastauksissa tuotiin esiin, että hajakuormituksen vähentämisestä puuttuu tällä hetkellä rahoituksen pitkäjänteisyys. Siksi sinänsä runsaslukuisten toimenpiteiden vaikutukset vesistöihin jäävät usein paikallisiksi, vaikka valtion rahoitusta on suunnattu viime vuosina aiempaa enemmän vesien tilan parantamiseen kohdistuviin hankkeisiin. Hankepohjaisesta ja sirpaloituneesta lähestymistavasta pitäisi päästä pitkäjänteisempään ja strategisempaan lähestymistapaan.
Useassa vastauksessa ehdotettiin valtion rahoituksen muuttamista siten, että jatkossa rahoitus kohdentuisi yksittäisten toimenpiteiden sijaan isoihin valuma-aluekohtaisiin ja pitkäkestoisiin hankkeisiin. Valtion budjettirahoitusta voitaisiin suunnata myös suoraan tiettyjen alueiden hajakuormituksen vähentämiseksi.
Useassa vastauksessa ehdotettiin valtion rahoituksen muuttamista siten, että jatkossa rahoitus kohdentuisi yksittäisten toimenpiteiden sijaan isoihin valuma-aluekohtaisiin ja pitkäkestoisiin hankkeisiin. Valtion budjettirahoitusta voitaisiin suunnata myös suoraan tiettyjen alueiden hajakuormituksen vähentämiseksi.
––– ”Käytössä olevalla rahalla maksimaalista vaikuttavuutta”
––– ”Helmi-elinympäristöohjelma on ollut todella hyvä ja tehokas käytännön toteuttamisessa – jokin vastaava voisi tehota hajakuormitukseenkin”
––– ”Hankeviidakosta ja loputtomasta tiedon pyörittelystä tositoimiin. Vesien hyvä
ekologinen tila ei muuten tule ikinä.”
Tieto ja kokemukset kiertoon
Vastaajia pyydettiin arvioimaan käytössä olevien keinojen potentiaalia hajakuormituksen vähentämisessä (kuva 2). Vastauksissa korostui tiedon ja kokemusten yhteen kokoamisen ja eri toimijoiden koulutuksen merkitys.
Kaikki kyselyn vastaajat olivat sitä mieltä, että hajakuormituksen vähentämiseen liittyvä tieto ja eri hankkeissa saadut kokemukset tulisi koota yhteen ja viedä käytäntöön laaja- alaisen ja ymmärrettävän viestinnän avulla.
––– ”Ongelmana ei ole tiedon määrä tai laatu vaan sen perillemeno ja toisaalta taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti käyttökelpoisten menetelmien jalkautus.”
––– ”Tiedon määrä on yleensä riittävää (paitsi yksittäisten kohteiden osalta), mutta sen tulkintaa ja karsintaa ja tärkeiden asioiden esiin nostamista tarvitaan. Tutkimustiedon kansantajuistamiseen ja viestintään sopiville kohderyhmille tarvitaan jatkuvaa resurssointia.”
––– ”Pitäisi olla sektorirajat ylittävää ja tehokasta käytäntöön menevää kunnostustoimintaa, jossa otetaan monitavoitteisuudet huomioon (mm. lintuvedet, Natura, vesien tila). Lisäksi täytyy panostaa viljelijätasolla neuvontaan, ohjeistukseen, koulutukseen sekä tukea vesistöystävällisiä tuotantokoneita sekä toimintamenetelmiä. Tietoa on, se vaan pitää saada konkretiaan mahdollisimman kustannustehokkaasti.”
Panelisteilta kysyttiin, miten he arvioivat olemassa olevan tiedon ja toimintamallien tavoittavan eri kohderyhmiä. Vastausten mukaan tieto tavoittaa melko hyvin tutkijat ja virkamiehet, mutta selvästi heikommin kansalaiset, päättäjät ja poliitikot (kuva 3).
Menetelmiä kehitettävä jatkuvasti
Avoimissa vastauksissa tuotiin esiin, että hajakuormituksen vähentämiseksi käytössä olevien vesiensuojeluratkaisujen vaikutuksista tarvitaan pitkän aikavälin seurantatietoa. Esimerkiksi kosteikot, lietekuopat ja kapeat suojavyöhykkeet eivät vastaajien mukaan aina toimi halutulla tavalla, vaan niiden on arvioitu muodostuvan toisinaan jopa päästölähteiksi.
––– ”Osa vesiensuojelurakenteista ei toimi toivotulla tavalla. Esim. väärään paikkaan tehty laskeutusallas voi olla kuormituksen lähde, eikä kuormituksen pidättäjä.”
Länsirannikon alueiden ylijäämälantaan liittyvä ongelma vaatii ratkaisuja. Lisäksi tuotiin esiin, että maatalouden kuormituksen vähentämiseksi pitää avata tukemisen mahdollisuus kipsin lisäksi myös rakennekalkille ja kuitulietteille. Maa- ja metsätalouden suojavyöhykkeet nousivat esiin useassa vastauksessa.
––– ”Käytössä olevat, suositusten ja sertifikaattien mukaiset metsätalouden suojavyöhykeleveydet ovat riittämättömiä niin monimuotoisuuden kuin vesistöjen suojelun kannalta. Maatalouden tukijärjestelmä ei tunne puustoisia suojavyöhykkeitä, jotka olisivat tehokkaampia turvaamaan uomien monimuotoisuutta ja vähentämään vesistökuormitusta.”
Opastus ja taloudelliset kannustimet nostettiin esiin myös metsätalouden osalta.
––– ”Kokonaisvaltaisuutta voidaan lisätä selvittämällä (esim. mallinnus, vrt. suosimulaattori) metsäkuvioiden tarpeellinen kuivatussyvyys, tiedottamalla tulokset tehokkaasti metsänomistajille ja ohjaamalla toimimaan tulosten mukaisesti. Myönteinen vastaanotto edellyttää perusasetelmaa, ettei metsätalouden harjoittamista merkittävästi vaikeuteta mutta opastetaan toimimaan niin, että ympäristövaikutukset minimoituvat. Taloudelliset kannusteet auttaisivat.”
Toimenpiteitä on tehtävä myös itse vesistöissä, joita hajakuormitus on saattanut muuttaa pysyvästi.
––– ”Joskus saattaa unohtua, että hajakuormitus aiheuttaa niin suuria ekologisia muutoksia järvissä, että edes merkittävä hajakuormituksen vähentäminen ei enää palauta järveä merkittävästi parempaan tilaan, jos sedimentin ja ravintoketjun muutokset ovat olleet suuria. Hajakuormitus voimistaa myös sisäistä kuormitusta ja molempia tulisi tarkastella.”
Lainsäädäntö ja tukipolitiikka avainasemassa
Osa kyselyn vastaajista painotti, että vesistöjä pilaavia toimia tulisi rajoittaa lainsäädäntöä ja tukipolitiikkaa muuttamalla ja haitallinen toiminta valuma-alueilla kieltää nykyistä tiukemmin.
––– ”Maa- ja metsätalouden tukia tulisi uudelleenohjata siten, että ympäristönäkökulmat otetaan paremmin huomioon. Tukia ei voida ainakaan maataloudesta kannattavuussyistä poistaa, mutta ne voidaan ohjata pois kuormittavista muodoista ja korvata muilla.”
––– ”Viljelijöiden osaamisen hyödyntäminen ja joustavammat ympäristötukiehdot – tällä hetkellä tukimaailma ei mahdollista kaikkia hyvien käytäntöjen kokeilua tai käyttöönottoa.”
––– ”Toimenpiteet jäävät liian vaimeiksi. Lumettomat/roudattomat talvet tekevät sen, että hajakuormitus lisääntyy ja sitä myöten myös toimia on vahvistettava, jotta on vaikutusta. Vapaaehtoisuus ei tuo riittävää vaikutusta, tarvitaan myös sitovia säädöksiä.”
Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävään hajakuormitusta. Vaikutuksia ei voida täysin ennustaa, mutta niitä voidaan ennakoida.
––– ”Luonto-Liiton Saastamonisteen motto 1970: “Ihmisten täytyy päättää, haluavatko he jatkaa nykyisellä tiellä, ja he voivat tehdä niin vain, kun heillä on hallussaan riittävästi tosiasioita. Tärkeää on nyt ottaa härkää sarvista kiinni, tunnustaa jo hyvin tiedossa olevat faktat ja ryhtyä toimiin hajakuormituksen vähentämiseksi. Hajakuormitus on merkittävä ongelma Suomen vesistöissä emmekä voi jatkaa loputtomasti nykyisellä tiellä.”
Vesistöpaneeli kokoaa tietoa ja edistää yhteistyötä
Vesistöpaneeli koostuu 42 vesi- ja ympäristöalan asiantuntijasta, joista hajakuormitusta koskevaan kyselyyn vastasi 24.
Vesistöpaneeli on yhteistyöryhmä, joka kokoaa ja välittää tietoa päätöksenteon tueksi ja lisää vesiasioiden näkyvyyttä yhteiskunnassa. Panelistit on kutsunut koolle Suomen vesistösäätiö, jonka päämääränä on parantaa Suomen sisävesien tilaa ja monimuotoisuutta siten, että puhtaat vetemme säilyvät myös tuleville sukupolville.
Sitaatit ovat poimintoja kyselyn vastauksista. Asiantuntijat edustavat paneelissa itseään ja tuovat esiin omia näkemyksiään. Lue lisää »