Ilmastonmuutoksen haasteita vastaan tarvitaan jo käytössä olevia maatalouden vesiensuojelumenetelmiä, mutta myös uusia innovaatioita. Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena on oltava ympäristön kannalta kestävä viljely.
Hajakuormitus on vahvasti sidoksissa vuoden sääoloihin. Sateisina vuosina kuormitus on kertaluokkaa suurempaa kuiviin tai niin sanottuihin normaaleihin vuosiin verrattuna. Hajakuormituksesta suurin osa tulee peltoviljelystä ja talvi 2020 muistutti meitä julmalla tavalla siitä, että erityisesti maatalouden vesiensuojelussa on vielä paljon tekemistä. Leudoissa ja sateisissa talviolosuhteissa erityisesti pelloilta huuhtoutuvat ravinnemäärät kasvavat. Talven tulvat ja hurjat kuormitusluvut aiheuttivat paljon keskustelua ja huolta tutkijoiden ja kansalaisten keskuudessa. Talvi jääkin pysyvästi tutkijoiden tilastoihin ennätyslämpimien ja sateisten kuukausien, mutta myös ennätyksellisen korkeiden rannikkojokien mereen kuljettamien ravinnekuormien takia. Vaikka kuormat ovat nyt olleet suuria, olisivat ne ilman nykyisiä vesiensuojelutoimia vielä korkeampia. Miten ilmastonmuutoksen asettamaan haasteeseen sitten voitaisiin vastata ja kasvava hajakuormitus saada kuriin samalla pyrkien kohti vesistöjen hyvää tilaa?
Yksi keino voisi olla yhdistää uudet innovatiiviset ja nopeasti ravinnevalumiin vaikuttavat keinot perinteisiin, jo käytössä oleviin menetelmiin. Näin voitaisiin ilmastonmuutoksesta johtuva kasvava ravinnehuuhtouma kompensoida ja jopa saavuttaa kuormituksen vähentämiseksi asetetut tavoitteet.
Hyviä tuloksia kipsikäsittelystä ja ravinnekuidusta
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (VHVSY) on saanut mielenkiintoisia tuloksia uusien maanparannusaineiden (kipsi, ravinnekuitu, rakennekalkki) hyödyistä kuormituksen vähentämismenetelminä. Tutkimuksellisesti ehkä mielenkiintoisin tulos on näiden uusien menetelmien ja vanhojen, jo käytössä olevien maatalouden vesiensuojelumenetelmien yhdistäminen.
Hyvä esimerkki toimenpiteiden yhdistelmien tehokkuudesta on Lepsämänjoen yläosalla osana Vantaanjoen kipsihanketta toteutettu suorakylvöpeltojen kipsikäsittely. Lepsämänjoella kiintoaine- ja fosforikuormitus oli jo ennen kipsikäsittelyä lähtökohtaisesti keskimääräistä vähäisempää laajan talviaikaisen kasvipeitteisyyspinta-alan ansiosta, mutta kipsin avulla kuormitusluvut putosivat entisestään. Vaikutukset olivat nähtävissä myös hyvin kuormittavissa olosuhteissa.
Hyviä tuloksia saatiin myös LOHKO- ja UusiRaha- sekä RAKUVE-hankkeissa, joissa kerääjäkasvien ja kalkkistabiloidun ravinnekuidun avulla saatiin vähennettyä tehokkaasti peltojen kuormitusta. Syksyllä 2019 ravinnekuitu vähensi kiintoaine- ja fosforihuuhtoumaa noin 50 % käsittelemättömiin lohkoihin verrattuna. Näillä menetelmillä vähennetään fosforin ja kiintoaineen huuhtoutumista ja ne kasvattavat myös pellon hiilivarastoa.
Vaikka ravinnekuitulisä vähensi ensin selvästi typen huuhtoumaa, näyttäisi se 1–1,5 vuotta levityksen jälkeen lisäävän sitä jonkin verran. Tämä johtuu todennäköisesti mikrobien mobilisoiman typen vapautumisesta. Lisääntynyttä typen huuhtoumaa voidaan kuitenkin kontrolloida kerääjäkasvien avulla, jotka UusiRaha-hankkeen mittauksissa vähensivät kokonaistypen huuhtoutumista 30 %.
Rakennekalkin vaikutukset Vihdissä sijaitsevalla tutkimusalueella sen sijaan näyttivät hiipuvan, kun käsittelystä oli kulunut yli neljä vuotta (levitys syyskuussa 2015). Kun käsittelystä oli kulunut kaksi vuotta, oli tutkimusalueen halki virtaavan pelto-ojan sameuden vähenemä noin 30 % ja vielä viime syksynä 16 %.
Sateisen talven 2020 perusteella näyttäisi, että kun maanparannusaineen vesiensuojeluvaikutus alkaa ajan myötä hiipumaan, sen vaikutus ennätyssuuren valunnan takia hyvin kuormittavissa oloissa ikään kuin romahtaa. Tai ajan myötä heikentyneen tehon vaikutus jää muualta valuma-alueelta huuhtoutuneen kuormituksen alle, sillä sateisina vuosina myös luonnonkuormitus lisääntyy. Tämä koskee kaikkia menetelmiä, joiden vaikutus kestää tietyn ajan.
UusiRaha-hankkeessa todettiin kerääjäkasveilla olevan positiivinen vaikutus ravinne- ja kiintoainekuormaan. Kerääjäkasvien vaikutuksia voitiin entisestään tehostaa paitsi kalkkistabiloidun ravinnekuidun avulla, myös keventämällä muokkausta. Vesiensuojelullisesti tehokkain keino oli jättää kerääjäkasvilohkot muokkaamatta talven yli.
Siirtymäaikana tarvitaan nopeita keinoja
Käytettävissä olevien maatalouden vesiensuojelumenetelmien ja uudempien innovaatioiden yhdistelmä voi olla keino taistella muuttuvan ilmaston mukanaan tuomia vesiensuojeluhaasteita vastaan. Pidemmällä tähtäimellä tarvitsemme kuitenkin paitsi pussillisen näitä uusia menetelmiä, ennen kaikkea muutoksen kohti ympäristön kannalta kestävämpää viljelyä. Mutta vaikka kaikki Suomen viljelijät ryhtyisivät huomenna toiminnassaan huomioimaan maan rakenteen hoidon ja eloperäisen aineksen lisäämisen peltoon, ei muutos tapahdu kovinkaan nopeasti. Tarvitsemme myös lisää tietoa siitä, miten peltomaan hyvä rakenne ja eloperäisen aineksen lisääntyminen realisoituu pelloilta valuvan veden laadun paranemisena ja kuinka nopeasti positiiviset vaikutukset ovat nähtävissä.
Tällä hetkellä eletään eräänlaista siirtymäaikaa kohti ympäristön kannalta kestävää maataloutta. Koska muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, ovat vesistöt ansainneet nopeita vaikutuksia tuovia keinoja tilansa paranemiseen.
Pasi Valkama, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry
……………………………………………………………………………………………………….
Leuto talvi 2019-2020 aiheutti ennätyssuuren kuormituksen mereen
Tammi-helmikuussa 2020 oli lauhaa ja sateista, vain kahtena päivänä lämpötila pysyi Vantaalla pakkasen puolella. Vantaanjoen virtaama nousi jo helmikuussa yleensä huhtikuulle ajoittuvan kevätylivirtaaman tasolle. Valumavedet toivat jokiin paljon kiintoainesta ja ravinteita, kun maa oli paljas ja roudaton. Tammi-helmikuussa mereen kulkeutui fosforia lähes 50 % ja typpeä 30 % edelliseen koko vuoden kuormaan verrattuna.
Vuosina 2017—2019 Vantaanjoen Suomenlahteen kuljettama fosforikuorma oli keskimäärin 70 tonnia ja typpikuorma 1 140 tonnia. Fosforista asumajätevesiperäistä oli 3—7 % ja typpikuormasta 10—20 %. Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen Vantaanjoessa edellyttää tuntuvaa fosforipitoisuuden laskua. Vesistöalueen pelloilla tarvitaan ravinnekuormitusta ja eroosiota vähentäviä toimia. Kasvavissa ja tiivistyvissä taajamissa hule- ja työmaavesien hallinta on välttämätöntä.
