Vesistötietoa 

Valtakunnallisesti pintavesityyppien tilaa seurataan käyttämällä ekologista ja kemiallista luokittelua, jotka perustuvat laajasti erilaisiin laatutekijöihin (kts. alla vesien tila ja vaikuttavat tekijät). Tilaluokka on siten yleisarvio vesien tilasta. Vesistöillä on kuitenkin erityispiirteitä, joita seuraamalla ja huomioimalla vesien tilan tarkastelua voidaan tarkentaa.

Alueelliset vesiensuojeluyhdistykset ovat koonneet tietoa keskeisistä vesien tilaa kuvaavista muuttujista yleisesti saataville ja helposti ymmärrettävään muotoon:

Länsi-Uusimaa
Vantaanjoen alue
Kokemäenjoen vesistö
Saimaa
Savo-Karjala

Vesi ja vesistöt ovat osa suomalaista maisemaa, identiteettiä ja historiaa. Puhdasta vettä pidetään yhtenä arvokkaimmista kansallisomaisuuksista. Vesistöt ovat ainutlaatuisia elinympäristöjä, joiden monimuotoista luontoa suojellaan ja hyödynnetään lukuisin eri tavoin. Maamme pohjavesivarannot ovat runsaat, mutta sijoittuvat epätasaisesti ja muodostumat ovat usein pieniä.

Vesiympäristöt tuottavat ekosysteemipalveluja eli aineettomia ja aineellisia hyötyjä. Käsitteellä ekosysteemipalvelut voidaan arvioida luonnon merkitystä ja sen taloudellista arvoa. Yksi tärkeimmistä ekosysteemipalveluista on puhdas juomavesi. Vesistöt ovat monelle elinkeino. Kalastajat ja esimerkiksi matkailuelinkeinojen harjoittavat ovat riippuvaisia hyväkuntoisista vesistöistä. Vesistöjen rannat ovat myös tärkeitä virkistysalueita. Lisäksi vesistöillä on merkitystä kulkuväylinä ja tulvasuojelussa. Myös teollinen toiminta tarvitsee riittävästi hyvälaatuista vettä.

Vesien käyttö

Suuri osa Suomen pintavesistä on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä: järvipinta-alasta 85 % ja jokipituudesta 65 %. Itämeren rannikko on Suomen vesistä heikoimmassa kunnossa, sillä rannikkovesistä vain 25 % on vähintään hyvässä ekologisessa tilassa. Suomessa on noin 3800 vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta, joista suurin osa on tilaltaan hyviä. Pohjavesialueista noin 350 on nimetty riskialueiksi, joissa hyvä tila on heikentynyt tai joille kohdistuu merkittäviä ihmistoiminnasta aiheutuvia riskejä.

Vesimuodostuman ekologisen tilan luokittelussa tarkastellaan biologisia, vedenlaadullisia ja hydrologis-morfologisia tekijöitä. Biologisia laatutekijöitä ovat planktonlevät, piilevät, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat, joiden tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ei ole havaittuja ihmistoiminnan vaikutuksia. Mitä vähäisempi ihmisen vaikutus on, sitä paremmaksi luokitellaan vesistön ekologinen tila. Vedenlaatutekijöitä ovat kokonaisravinteet, pH ja näkösyvyys. Hydrologis-morfologisilla tekijöillä arvioidaan puolestaan vesialtaan ja veden virtauksen muuttuneisuutta.

Vesien tilaan vaikuttavat etenkin maankäyttö, ihmistoiminnan intensiivisyys, vesiensuojelun toimenpiteiden käytön laajuus sekä vesien luontaiset ominaisuudet. Vesistökuormitus jakaantuu piste- ja hajakuormitukseen, joista jälkimmäinen on vesiensuojelun suurin haaste. Ihmistoiminnasta peräisin olevan kuormituksen lisäksi vesistöihin kohdistuu luonnon taustahuuhtoumaa, jonka osuus fosforin osalta on noin 34 % ja typellä hieman enemmän 39 %. Myös hydrologis-morfologinen muuttuneisuus, kuten vaellusesteet ja säännöstely, heikentävät vesistöjen tilaa.

Lisätietoa:
Pintavesien tila
Pohjavesien tila

Vesien tilaa tarkkaillaan Suomessa monella taholla. Viranomaiset ylläpitävät lainsäädännön velvoittamia seurantaohjelmia, joiden piiriin kuuluvat hydrologinen ja biologinen tarkkailu. Seuranta voidaan jakaa

• perusseurantaan, jonka tavoitteena on saada yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta
• toiminnalliseen seurantaan, jota tehdään, kun vesien hyvä tila on vaarassa jäädä saavuttamatta
• tutkinnalliseen seurantaan, jossa selvitetään syitä, kun hyvää vesien tilaa ei ole saavutettu

Toiminnanharjoittajia, kuten teollisuutta, turvetuotantoa ja yhdyskuntia, velvoitetaan tarkkailemaan oman toimintansa vesistövaikutuksia. Nämä velvoitetarkkailut tuottavatkin pääosan kaikista vedenlaatutuloksista. Myös kunnat, tutkimuslaitokset ja vesiensuojeluyhdistykset seuraavat vesien tilaa.

Seurannan ja velvoitetarkkailun tulokset ovat saatavissa ns. Avointieto palvelun kautta, mikä vaatii käyttäjältä kirjautumisen. Kansalaisia on myös kannustettu osallistumaan vesien tilan havainnointiin muun muassa Järviwiki-verkkopalvelun kautta.

Pintavesien tilan seuranta
Pohjaveden tilan seuranta

Vesienhoidolla tarkoitetaan suunnitelmallista pinta- ja pohjavesien tilan ylläpitämistä ja kohentamista. Vesienhoidon toteutukseen sisältyy vesien tilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden arviointi, seuranta sekä tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittäminen. Vesienhoito käsittää perinteisten suojelutoimenpiteiden lisäksi vesistöissä tehtäviä kunnostustoimenpiteitä.

Vesienhoitotoimenpiteitä kohdennetaan alueille, joilla ihmistoiminta, kuten maa- ja metsätalous, turvetuotanto, haja-asutus, liikenne ja yhdyskunnat, voi heikentää vesistöjen tilaa. Vesienhoitotoimenpiteitä ovat esimerkiksi jätevesien puhdistus, maatalouden ja metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet sekä vesistöjen kunnostus.

Vesienhoidon suunnittelu

Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla käsitellään noin 500 miljoonaa kuutiometriä jätevettä vuosittain. Viemäröinnin piirissä on yli neljä miljoonaa asukasta. Useimmilla puhdistamoilla on käytössä mekaanis-biologis-kemiallinen käsittelyprosessi. Puhdistusprosessissa kiinteässä muodossa olevat aineet erotellaan mekaanisesti, fosfori saostetaan kemiallisesti ja orgaaninen aines sekä typpi poistetaan biologisesti. Puhdistetut jätevedet johdetaan jokiin, järviin ja mereen.

Suomessa jätevedet käsitellään pääosin erittäin tehokkaasti. Vesistökuormitus ja vesistövaikutukset ovat alentuneet merkittävästi jätevedenpuhdistamoiden toiminnan tehostumisen myötä. Orgaanisen aineen puhdistustaso on keskimäärin 97 % ja fosforin 96 %. Typen poistoteho on sen sijaan keskimäärin alemp1 56 %, koska typpeä poistetaan tehostetusti silloin kun typpi on purkuvesistössä rehevöitymistä säätelevä ravinne. Puhdistamoilla pyritään kuitenkin tehokkaaseen ammoniumtypen poistoon. Yhdyskuntien osuus vesistöihin kohdistuvasta fosforin ainevirtaamasta on noin 3 % ja typen osalta noin 10 %.

Kehittämistarpeita kuitenkin on, sillä vesistöihin kulkeutuu yhdyskuntien jätevesien mukana ravinteiden lisäksi mikrobeja ja haitallisia aineita. Puhdistetut jätevedet heikentävät veden laatua kuitenkin pääosin purkualueiden läheisyydessä sekä vesistöissä, joiden kuormitus suhteessa vesimäärään on korkea. Vanhan viemäriverkoston uusiminen, sade- ja sulamisvesistä syntyvien hulevesien käsittely sekä häiriötilanteiden minimoiminen ovat nykyisiä kehittämisen painopistealueita.

Jäteveden puhdistamon ympäristöluvassa asetetaan vesistön tarpeen mukainen puhdistusvaatimus. Puhdistamoiden vaikutusten ja kompensaatiotoimenpiteiden tarkkailu perustuvat ympäristölupien lupaehtoihin.

Yhdyskuntien ja haja-asutuksen vesiensuojelu
Esite jätevedenpuhdistamisesta (pdf)
Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot (pdf)
Yhdyskuntien jätevesienpuhdistus 2010 (pdf)
Lainsäädäntöä

Rehevöityminen on merkittävin vesistöjen ympäristöongelma Suomessa. Rehevöitymistä aiheuttavat pääasiassa fosfori ja typpi. Yli kolmannes vesistöihin päätyvästä fosforihuuhtoumasta ja vastaavasti hieman alle kolmannes typpihuuhtoumasta on peräisin maataloudesta. Maatalouden aiheuttamat ravinnepäästöt ovat pääosin pelloilta ojien kautta vesistöihin kulkeutuvaa hajakuormitusta. Yhä suurenevat tilakeskukset aiheuttavat myös riskin pistekuormituksen lisääntymiselle.

Hajakuormitusta on vaikeampi vähentää kuin pistekuormitusta. Maatalouden vesiensuojelussa onkin käytettävä monipuolisia ja oikein kohdennettuja toimenpideyhdistelmiä. Toimenpiteissä keskitytään pintavalunnan alentamiseen, eroosion ehkäisemiseen, lannoituksen optimoimiseen ja maan rakenteen parantamiseen. Pääosa maatalouden vesistökuormituksesta aiheutuu kasvukauden ulkopuolella, mikä on huomioitava vesiensuojelutoimenpiteissä.

Maatalouden vesiensuojelu
Maatalouden vesiensuojelu, MTK
Maatilan ympäristökäsikirja
Maatalouden ympäristövaikutusten muodostuminen (pdf)

Metsätalouden vesistökuormitus on luonteeltaan hajakuormitusta ja sen vaikutukset aiheutuvat pääosin vesistöihin huuhtoutuvasta kiintoaineesta. Kiintoainekuormitus aiheuttaa vesistöjen liettymistä ja umpeenkasvua, alentaa veden näkösyvyyttä sekä aiheuttaa osaltaan rehevöitymistä. Metsätalouden kuormitus kohdistuu erityisesti herkkiin, valuma-alueiden latvoilla sijaitseviin pienvesiin. Metsäojitukset saattavat vaarantaa myös pohjaveden laatua alueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Vesistöihin tulevasta ravinnehuuhtoumasta metsätalouden osuus on fosforin osalta 5 % ja typpihuuhtoumasta 3 %.

Metsätalouden vesiensuojelu (pdf)

Turvetuotannon ravinnekuormituksen osuus on alle 1 % ravinteiden kokonaishuuhtoumasta, mutta etenkin kiintoaineen ja humuksen kuormituksella on paikallisesti haitallisia vaikutuksia vesien ja erityisesti pienien vesistöjen tilaan. Pääosa turvetuotannon kuormituksesta syntyy valuntahuippujen, kuten kevättulvan ja kesän rankkasateiden sekä isompien kunnostustoimien aikana. Vesiensuojelutoimenpiteet on mitoitettava näiden kuormitushuippujen mukaan.

Turvetuotannon vesistötarkkailun tarkoituksena on selvittää luotettava arvio aiheutetusta kuormituksesta, vaikutusalueen laajuudesta alapuolisessa vesistössä sekä vaikutuksista veden laatuun, eliöstöön ja vesistöjen virkistyskäyttöön. Nykyinen tarkkailukäytäntö ei kuitenkaan pysty vastaamaan tulvahuippujen luomaan haasteeseen. Turvetuotannon vesistövaikutusten arvioiminen vaatii edelleen luotettavien ja käyttökelpoisten työkalujen kehittämistä. Kuormituksen arvioimisessa olisi hyödynnettävä enemmän mallinnusta, mutta vesistövaikutusten ja vesistöjen käyttöön liittyviä arvioita tulisi lisätä.

Turvetuotannon vesiensuojelu
Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje

Vesien kunnostus on yksi vesienhoidon toimenpiteistä. Kunnostustoimenpiteitä voidaan tehdä suoraan vesimuodostumassa tai sen valuma-alueella ja useimmiten tehokkainta on yhdistää nämä toimenpiteet. Vesistökunnostuksen tavoitteena on parantaa vesistön ekologista tilaa, virkistysarvoja ja maisemaa sekä kalataloudellisia edellytyksiä.

Vesistökunnostus on monivuotinen- ja vaiheinen prosessi, johon tulisi osallistua laajasti eri vesien käyttäjätahot, viranomaiset ja alueelliset asiantuntijaorganisaatiot. Kunnostustarve on usein suuri rehevöityneillä, mataloituneilla ja umpeenkasvaneilla järvillä ja merenlahdilla. Rantojen kunnostuksen toimenpiteitä ovat ruoppaus, vesikasvien poisto tai uimarannan tilan parantaminen. Virtavesien kunnostus pitää sisällään uomien ennallistamista ja rakenteellisen monimuotoisuuden lisäämistä, eroosion ehkäisyä ja kalojen elinympäristön parantamista läpikulkuesteitä poistamalla tai rakentamalla kalateitä. Erityisen suuri tarve on pienvesien, kuten lampien, lähteikköjen ja purojen kunnostamiselle, sillä niitä on jäljellä luonnontilaisina vain muutamia prosentteja.

Vesistöjen kunnostus ja hoito
Vesistökunnostusverkosto
Järvien kunnostus
Pienvesien kunnostus
Rantojen kunnostus
Virtavesien kunnostus

Pohjavedeksi kutsutaan sateen ja lumen sulamisvesistä maahan suotautunutta vettä, joka täyttää maa- ja kallioperän ilmaraot. Luonnontilainen pohjavesi on Suomessa pääosin hyvälaatuista, ja sitä voi yleensä käyttää talousvetenä ilman vedenkäsittelyä. Pohjavesialueet on luokiteltu käyttökelpoisuutensa ja suojelutarpeensa perusteella kolmeen luokkaan:

• 1-luokka: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue
• 2-luokka: muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue
• E-luokka: pohjavesialue, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen

Pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumaan, koska muodostumat ovat pieniä ja niitä suojaava maakerros on yleensä ohut ja hyvin vettä läpäisevä. Pohjaveden laatua voivat heikentää teollisuus, kaatopaikat, huoltoasemat, tienpito, maa-ainestenotto, jätevedet ja vedenotto. Vedenlaatua seuraamalla saadaan tietoa pohjaveden tilasta ja pystytään paremmin ennakoimaan haitta-aineiden kulkeutuminen vedenottamoille. Laadun lisäksi pohjaveden pinnan tasoja tarkkaillaan säännöllisesti.

Pohjavesien suojelun tavoitteena on säilyttää luonnontilaiset pohjavedet ja estää pohjaveden laadun heikentyminen ihmistoiminnan tuloksena. Pohjaveden suojelussa keskeisenä ohjaavana toimenpiteenä ovat pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat.

Pohjaveden suojelu
Pohjavesialueet
Pohjavesimuodostumat ja alueet
Pohjavesialueiden rakenneselvitykset

Talousvesi on vettä, jota käytetään kotitalouksissa sekä elintarvikealan yrityksissä. Talousveden valmistukseen käytetään sekä pinta- että pohjavettä. Pohjaveden osuus vesilaitosten toimittamasta vedestä on noin 61 % ja pintaveden osuus vastaavasti noin 39 %.  Vesihuoltolaitosten vedenjakelu kattaa noin 90 % maamme asukkaista. Raakaveden laadusta riippuvassa vedenkäsittelyssä vedestä poistetaan haitallisia aineita ja mikrobeja sekä vähennetään veden syövyttävyyttä.

Talousveden laatua valvotaan säännöllisesti. Valvonnan tarkoituksena on seurata veden laatua terveydelle haitattoman veden jakelun varmistamiseksi. Talousvedessä ei saa olla mitään eliöitä (bakteereita, viruksia tai loisia) tai kemikaaleja sellaisina määrinä, että niistä voisi aiheutua vaaraa ihmisten terveydelle. Talousvedelle on asetettu terveysperusteiset laatuvaatimukset ja käyttökelpoisuuteen perustuvat laatusuositukset.

Oman talousveden laadun voi tutkia vesiensuojeluyhdistysten akkreditoiduissa laboratorioissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö
Valvira
Evira
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Vesilaitosyhdistys