SVKSY:n toiminta-alueen vesistöt

SKVSY:n toiminta-alueen vesistöt sijoittuvat 11:lle valuma-alueelle. Voit tutustua vesistötietoihin valuma-aluekohtaisesti ylävalikon sekä seuraavien linkkien kautta.

  1. Rautalammin reitin valuma-alue
  2. Iisalmen reitin valuma-alue
  3. Nilsiän reitin valuma-alue
  4. Juojärven reitin valuma-alue
  5. Haukiveden-Kallaveden alue (sivu päivitettävänä)
  6. Pielisen reitin valuma-alue
  7. Koitajoen valuma-alue (sivu päivitettävänä)
  8. Höytiäisen valuma-alue (sivu päivitettävänä)
  9. Oriveden-Pyhäselän alue (sivu päivitettävänä)
  10. Jänisjoen vesistöalue (sivu päivitettävänä)
  11. Kiteenjoen-Tohmajoen vesistöalue (sivu päivitettävänä)

 

Esimerkkejä pintavesistä tehtävistä mittauksista:

Veden kokonaisfosforipitoisuutta käytetään veden rehevyyden arviointiin. Fosforin määrä on tyypillisesti planktonlevien kasvua rajoittava tekijä.

Veden kokonaistyppipitoisuus kuvaa fosforin ohella veden rehevyystasoa. Humuspitoisten vesien typpipitoisuus on luonnostaan kirkkaita vesiä korkeampi.

A-klorofyllipitoisuus ilmaisee lehtivihreällisten planktonlevien määrää vedessä. Myös sitä käytetään järven rehevyystason arviointiin.

Riittävä happipitoisuus on vesieliöille elintärkeää. Hapen liukoisuus veteen riippuu veden lämpötilasta; kylmään veteen pystyy myös sitoutumaan enemmän happea kuin lämpimään veteen. Syvänteiden heikko happitilanne voi aiheuttaa järvissä sisäistä ravinnekuormitusta.

Kemiallinen hapenkulutus (COD) kuvastaa vedessä olevien eloperäisten yhdisteiden kemiallisten hajoamisreaktioiden aiheuttaman hapenkulutuksen määrää.

Veden väriluku kuvastaa veden ruskeutta eli Suomessa käytännössä humusleimaa.

pH-arvo kuvastaa veden happamuutta. Vesieliöstö Suomessa on sopeutunut elämään keskimäärin pH-alueella 6,0–8,0. Happamien sulfaatti- ja turvemaiden jokivesissä voi kevät- ja syystulvien aikaan esiintyä vesiluonnon kannalta haitallisen alhaisia pH-arvoja.

Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää, joiden määrää jätevedet lisäävät.

Tutustu aiheeseen tarkemmin vesistötulosten tulkintaa käsittelevän opasvihkosen avulla. 

Savo-Karjalan alueen päävesistöjen vedenlaadusta on saatavilla tietoja 1960-luvulta alkaen. Paikoitellen suuri osa vesistöihin liittyvistä havainnoista on peräisin toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuista. ELY-keskukset ja kunnat toteuttavat vesistöseurantaa etenkin niillä alueilla, joilla ei ole toiminnanharjoittajien kustantamia velvoitetarkkailuja käynnissä.

Tuorein arvio jokien, järvien ja rannikkovesien ekologisesta tilasta julkaistiin 27.8.2019. Arvio on tehty vuosina 2012–2017 kerättyjen aineistojen pohjalta. Vesistöjen ekologisen tilan luokitus tehdään kuuden vuoden välein, joten seuraavan kerran luokituksia päivitetään vuonna 2025. Tavoitteena on, että kaikkien vesien ekologinen tila olisi vähintään hyvä. Ekologisen tilan lisäksi ihmisille merkityksellinen asia on monesti myös vesistön käyttökelpoisuus, johon vaikuttavat mm. veden rehevyys, humuksen määrä sekä hygieeninen laatu.

Pintavesien tyypittely ja ekologisen tilan luokittelu

Suomen pintavedet on jaettu ominaispiirteidensä perusteella eri tyypeiksi. Tyypittelyssä käytettäviä tekijöitä ovat muun muassa valuma-alueen maaperä sekä vesistön koko, syvyys ja viipymä. Erilaisia järvityyppejä on Suomessa 13 ja jokityyppejä 11.

Pintavesien jakaminen erilaisiin tyyppeihin luo perustan niiden ekologisen tilan luokittelulle. Luokiteltavan vesimuodostuman tilaa verrataan vertailuoloihin eli ihmistoiminnan vaikutuspiirin ulkopuolella olevaan vastaavan tyypin vesimuodostumaan. Mitä vähäisempi vaikutus ihmistoiminnalla on vesimuodostumaan, sitä parempi on sen ekologisen tilan luokitus. Vesimuodostuma voi olla erinomaisessa, hyvässä, tyydyttävässä, välttävässä tai huonossa ekologisessa tilassa. Luokittelussa tarkastellaan biologisia laatutekijöitä (kasviplankton, piilevät, vesikasvit, pohjaeläimet, kalat), mutta myös veden fysikaalis-kemialliset laatutekijät sekä hydromorfologiset tekijät otetaan huomioon. Tutustu ympäristöhallinnon verkkosivuilta tarkemmin pintavesien tyypittelyyn ja luokitteluun.