Käymälätuotoksista saa asianmukaisesti käsittelemällä hyvää maanparannusainetta ja ravinteita pihalle. Jätösten hautaaminen maahan ei ole nykypäivää!

Käymälätuotteen käsittely

Käymälän huoltotoimet on useasti toteutettavissa omatoimisesti. Tärkeää käyttömukavuuden kannalta on hajujen ehkäisy, jossa keskeisessä roolissa on ilmanvaihto sekä kuivikkeen lisääminen kompostoivissa käymälöissä. Tuotosten käsittely ja hyödyntäminen omalla pihamaalla edellyttää kuitenkin asianmukaista käsittelyä. Vedettömien ja vähävetisten käymälöiden tuotoksia ovat mm. kompostoituva, eloperäinen aines, virtsa ja suotoneste.

Käymälän huolto

Kuivakäymälän ja vähävetisen käymälän hoitoon ja huoltoon kuuluvat ainakin seuraavat tehtävät:

  • säiliön tyhjennys määrävälein (viikkoja – vuosia)
  • kuivakäymälässä kuivikkeen lisääminen käytön ajan, kuivikkeen hankinta ja kuivikeastian täyttö
  • käymälätuotteiden käsittely tontilla (esim. kompostointi) tai kuljetus muualle käsiteltäväksi
  • sähköllä toimivien oheislaitteiden kuten poistopuhaltimen ja käymäläistuimen mahdollisten sähkölaitteiden tarkkailu ja huolto sekä tarvittaessa osien vaihto
  • ilmanvaihdon tarkistaminen
  • käymälän puhtaanapito
  • mahdollisten ongelmien selvittäminen ja korjaaminen, kuivakäymälässä esimerkiksi hajut tai hyönteiset

Eniten suunnittelua ja työtäkin vaatii säiliön tyhjennys sekä käymälätuotteiden käsittely ja mahdollinen kuljetus.Kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä voi olla käymäläjätteen käyttöä rajoittavia määräyksiä. Suositeltavaa tutustuttavaa on Käymäläseura Huussi ry:n opaslehtinen Kuivakäymälän hoito ja käymäläjätteen jälkikäsittely.

Ilmanvaihto on tärkeää

Ilma kiertää hajuttomassa käymälässä istuimen kautta ulos, ei koskaan toisinpäin, joten ilmanvaihtoputket ovat välttämättömät. Sisätiloissa ilman oikea kiertosuunta voidaan varmistaa sähkö- tai tuulipuhaltimella. Säädettävällä puhaltimella voi ohjata poistettavan ilman määrää käytön ja tarpeen mukaan. Käymälöissä, joissa ei ole sähköistä poistopuhallinta, on ilman poistoputki vietävä mahdollisimman suoraan katon harjan yläpuolelle. Putken päähän laitetaan tiheäsilmäinen kärpäsverkko. Musta putki katolla tehostaa ilmanvaihtoa putken lämmetessä.

Käymälätuotteet ja niiden käsittelyn vaihtoehdot

Käymälätuotteella tarkoitetaan jätöksien (virtsan ja/tai ulosteen) ja mahdollisten seosaineiden (kuivikkeen tai veden) muodostamaa massaa tai nestettä. Periaate on, että jätöksiä tai käymälätuotteita ei koskaan haudata maahan sellaisenaan vaan ne käsitellään asianmukaisesti. Käymäläjätettä ei myöskään tule laittaa sekajäteastiaan. Käsittelyn vaihtoehdot ovat:

  • Kuivikkeen sekainen massa: jatkokompostointi mullaksi, mieluiten omalla tontilla
  • Veden sekainen massa (vähävetisestä käymälästä): kuljetus jäteveden puhdistamolle, kompostointi mullaksi omalla tontilla riittävän kuivikkeen kera tai kalkkistabilointi maanparannusaineeksi
  • Puhdas tai vedensekainen virtsa sekä suodosneste: hyödyntäminen lannoitteena omalla tontilla tai kuljetus kunnan osoittamaan paikkaan
  • Tuhka: lannoitteena omalla tontilla
  • Pakastetut jätökset: kompostointi, mieluiten omalla tontilla

Säiliöiden, käsittelyn ja mahdollisen kuljetuksen oikeaa mitoitusta varten on hyvä tuntea ihmisen tuottamien jätöksien määrä sekä perustiedot niiden koostumuksesta, käyttäytymisestä ja luonnollisesta hajoamisesta.

Ihminen tuottaa vuodessa noin 300-500 litraa virtsaa eli reilun litran verran joka päivä. Virtsa sisältää runsaasti typpeä (ammoniumtypen muodossa) sekä samoja suoloja kuin iholta erittyvä hiki. Ulostebakteereja virtsassa ei periaatteessa ole, ja terveen ihmisen virtsa on ihmisestä lähtiessään steriiliä. Kasvien kannalta virtsa on lähes täydellinen ravinneliuos. Kiinteää ulostetta syntyy vuosittain noin 40-70 kilogrammaa eli noin 150-200 grammaa päivässä ihmistä kohden. Uloste koostuu bakteerimassasta, sulamattomista kuiduista ja vedestä. Yhden ihmisen jätöksistä syntyy vuosittain biologisen hajoamisen (kompostoinnin) jälkeen noin ämpärillinen multaa.

Kompostointi

Tavallisesti kuivakäymälästä tyhjennettävä jäte on jatkokompostoitava. Kompostoinnissa pieneliöt hajottavat jätteet hapekkaissa olosuhteissa hiilidioksidiksi, vedeksi ja ravinteiksi. Periaatteena on edistää jätettä lahottavaa eliötoimintaa ja estää hyönteisten ja muiden haitallisten eliöiden kasvu. Lopputuotteena on ravinnerikasta multaa, jota voidaan riittävän ”kypsänä” käyttää puutarhamaan parannukseen sellaisenaan.

Usein kuivakäymälästä tyhjennettävän jätteen kompostoituminen on alkanut jo säiliössä (kompostoivat mallit). Jäte voi olla myös kuivattua tai jopa pakastettua. Kaikissa luetelluissa tapauksissa jäte on jatkokompostoitava. Jos käymäläjätteeseen ei ole sekoitettu kuiviketta käytön aikana, on se tehtävä viimeistään kompostoitaessa.

Toimiva komposti on lämmin, jopa kuuma, mikä kertoo vauhdikkaasta hajotustoiminnasta. Kompostin hoitajan tehtävänä onkin taata oikeille pieneliöille parhaat mahdolliset työskentelyolosuhteet. Kompostissa tulee olla sopivan kosteaa, riittävästi happea (kuivike ja sekoittaminen), ja oikea ravinnetasapaino (hiilipitoisen aineksen lisääminen typpi- ja fosforirikkaaseen massaan). Aktiivisen vaiheen jälkeen kompostin annetaan vielä ”levätä” eli jälkikompostoitua, jolloin prosessi kestää Suomen oloissa yhteensä noin vuoden.

Voimassa olevien säädösten mukaan käymäläjätekompostista ei saa valua nestettä maahan. On hyvä tarkistaa, onko kunnalla erillistä ohjetta tai määräystä käymäläjätteen kompostoinnista alueella esim. kunnallisissa ympäristönsuojelu- tai jätehuoltomääräyksissä. Muuten kuivakäymäläjätteen kompostoinnissa noudatetaan pääpiirteittäin yleisiä kompostointiohjeita.

Virtsan käsittely

Jos virtsa erotellaan käymäläistuimessa, se voidaan hyödyntää tontilla lannoitteena tai esimerkiksi kuljettaa jätevedenpuhdistamolle. Lannoitevalmistelaki kieltää virtsan luovuttamisen kotitaloudesta esimerkiksi naapurin viljelijälle. Jos siis virtsaa ei voi hyödyntää omassa puutarhassa, se on toimitettava jätevedenpuhdistamoon. Virtsaa ei saa ohjata ainoastaan pesuvesille mitoitettuun jätevesijärjestelmään.

Kotipuutarhurille virtsa on oiva hyödyke. Vedellä laimennetulla virtsalla voi lannoittaa kasvimaata, puutarhaa tai vaikka vain koristepensaita. Virtsa sopii myös lehti- tai puutarhakompostin ”herätteeksi”. Virtsalannoituksen annostelussa on hyvä muistaa, että virtsassa on paljon typpeä suhteessa muihin ravinteisiin ja niinpä sen runsas käyttö tuottaa kukkien sijasta suuria lehtiä ja huonontaa kasvien talvehtimista. Parhaan tuloksen virtsan käyttö antaa köyhillä kivennäismailla. Runsas virtsalannoitus on hyvä ajoittaa alkukesän kiivaaseen kasvukauteen, syksyllä lannoittaminen huonontaa kasvien pakkasen kestävyyttä. Loppukesästä on siis syytä varautua virtsan varastointiin yli seuraavan talven. Varastointi myös ”vanhentaa” virtsaa ja muuttaa sen paremmin lannoitteeksi sopivaan muotoon.

Suotonesteen käsittely

Suotonestettä muodostuu, kun vesi ja virtsa kulkeutuvat ulosteen ja kuivikkeen läpi ja johdetaan erilliseen säiliöön. Kompostista tai käymäläsäiliöstä erottuvaa suotonestettä voi käyttää omalla tontilla lannoitteena tai kompostin herätteenä. Suotonestettä vanhennetaan vuoden ajan ennen käyttöä. Jos tuotetta ei voida käyttää omalla tontilla, voidaan se kuljettaa asianmukaisesti käsiteltäväksi joko jäteveden puhdistamolle tai lannoitevalmistelain mukaiselle käsittelylaitokselle.