Imeytyskentässä jätevedet puhdistuvat kulkeutuessaan maakerrosten läpi ja ne päätyvät lopulta pohjaveteen. Onnistunut imeyttäminen edellyttää sopivaa maaperää: savimailla ja pohjavesialueilla imeyttäminen ei onnistu! Imeytyskentän sijasta käytetään nykyisin usein maasuodattamoa.

Jäteveden puhdistus maaperässä – imeytyskenttä

Maaperäkäsittelyssä (imeytykenttä ja maasuodattamo) jätevesi puhdistuu suotautuessaan joko luonnollisen maaperän tai tarkoitusta varten rakennetun suodatuskentän läpi.

Nykyaikaista imeytyskenttää ei tule sekoittaa aikaisemmin käytössä olleisiin imeytysputkiin, jotka toimivat jäteveden maahan johtamisen rakenteena.

Nykyaikaiseen imeytyskenttään kuuluu

Imeytyskentässä jätevedet johdetaan saostuskaivokäsittelyn jälkeen maaperään, jossa jätevesi puhdistuu biologisten ja kemiallisten prosessien seurauksena. Kuvassa harmaan jäteveden imeytyskenttä. Joissain tapauksissa imeytyskentän voi rakentaa myös kaikkien jätevesien yhteiskäsittelyä varten.

Imeytyskentässä jätevedet johdetaan saostuskaivokäsittelyn jälkeen maaperään, jossa jätevesi puhdistuu biologisten ja kemiallisten prosessien seurauksena. Kuvassa harmaan jäteveden imeytyskenttä. Joissain tapauksissa imeytyskentän voi rakentaa myös kaikkien jätevesien yhteiskäsittelyä varten.

 

Saostussäiliöt ja imeytysputket

Jätevedet johdetaan imeytysputkiin saostussäiliön kautta (3-osastoinen tai vastaava kiintoaineen pidätyskyky). Saostussäiliössä tulee olla T-haarat, jotta vettä kevyemmät rasvat ja vettä raskaammat kiintoaineet jäävät saostussäiliöön, eivätkä karkaa tukkimaan suodatuskenttää tai sen imeytysputkia. Saostussäiliöstä vesi johdetaan jakokaivoon, joka jakaa veden tasaisesti imeytysputkiin.

Maaperän mikrobit poistavat jätevedestä orgaanista ainesta, bakteereja ja typpeä. Osa fosforista sitoutuu maahan, mutta ajan myötä fosforinpoistoteho heikentyy. Siksi maaperäkäsittelyn fosforinpoisto tulee usein tehostaa kemiallisesti, ainakin tiukemman puhdistusvaatimustason alueilla. Imeytysputkien päästä lähtee maan pinnalle tuuletusputket, joiden kautta ilma virtaa tuulettamaan suodatuskenttää ja varmistaa puhdistustyötä tekevien eliöiden hapen saannin. Tuuletuksen tulee toimia koko järjestelmän läpi aina kiinteistön katolle asti.

Imeytykseen soveltuva maaperä

Imeytyskenttää suunnitellessa tulee selvittää tarkasti maaperän ominaisuudet ja varmistua siitä, että pohjavesi on riittävän kaukana imeytyspinnasta, jotta jätevesi ehtii puhdistua ennen pohjaveteen päätymistä. Maaperän ominaisuuksia voi selvittää esim. maaperätutkimuksella, jossa maahan kaivetaan kuoppaa ja tehdään imeytyskokeita todellisessa imeytyssyvyydessä eli 1-2 m maanpinnasta.  Jos hiekka on liian hienoa, ei jätevesi suodatu riittävän nopeasti kentän läpi ja kenttä tukkeutuu. Jos hiekka on karkeampaa, ”hulahtaa” vesi kerroksen läpi, eivätkä mikrobit ehdi tehdä puhdistustyötään. Pohjavedenpinnan taso voidaan selvittää kairauksilla tai läheisten talousvesikaivojen vedenpinnan korkeuksista.

Jos maaperä ei läpäise vettä riittävästi tai pohjaveden pinta on lähellä, rakennetaan imeytyksen sijasta suodatuskenttä.

laikkaus_imeytys_fi

Imeytyskentän poikkileikkaus.

 

Imeytyskentän rakentamisesta

Imeytyskenttä sijoitetaan tontille niin, ettei pohjaveden virtaussuunnassa alapuolella ole talousvesikaivoja. Tavallinen imeytyskenttä on pinta-alaltaan noin 30 m2. Maanpinnalle maaperäkäsittelystä jää näkyviin ilmastointiputket (noin metrin korkeudella) ja kaivojen kannet. Kenttä muotoillaan aina kumpareeksi pintavesien pois johtamiseksi. Pintarakenteita ei saa tehdä liian tiiviiksi, jotta hapen kulku ei esty. Kentän päälle voi istuttaa matalajuurisia kasveja, mutta kentän päältä ei saa ajaa eikä poistaa lunta talvella, eikä siinä saa antaa kasvaa pitkäjuurisia kasveja tai puita. Imeytyskentän erikoisratkaisuja ovat kumpareimeytys ja kasvu- ja levitysalustoilla rakennettu imeytyskenttä. Kumpareimeytyksessä varmistetaan riittävän pitkä etäisyys pohjaveden pintaan ja kasvu- ja levitysalustoilla voidaan pienentää kentän pinta-alaa.

Puhdistustulos

Imeytyskentän puhdistustehoa ei ole mahdollista selvittää, koska edustavan näytteen otto järjestelmästä lähtevästä vedestä ei ole mahdollista. On kuitenkin perusteltua arvioida, että imeytyskentällä saavutetaan jotakuinkin vastaavia puhdistustuloksia kuin maasuodattamolla.

Hoito ja huolto

Maaperäkäsittely vaatii hoitoa ja huoltoa huomattavasti vähemmän kuin laitepuhdistamo. Saostussäiliö tulee tyhjentää riittävän usein, yleensä vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tyhjennyksestä kannattaa tehdä sopimus loka-autoyrittäjän kanssa. Tyhjennyksen jälkeen saostussäiliö tulee täyttää vedellä, jotta kiintoaine ja rasva eivät karkaa tukkimaan kenttää tai imeytysputkia eikä maaperän noste liikuta saostussäiliötä. Muovinen saostussäiliö tulee ankkuroida rakennusvaiheessa. Jakokaivon säädöt tulee myös tarkistaa pari kertaa vuodessa, jotta kenttä kuormittuu tasaisesti ja toimii mahdollisimman pitkään.

Oikein suunnitellun, rakennetun ja hoidetun imeytyskentän elinikä on 20-30 vuotta. Pikkuhiljaa imeytyskenttä kuitenkin voi kyllästyä vedellä ja aineksella ja tukkeutua. Kentän voi jättää lepäämään paikoilleen ja rakentaa uuden. Mikäli maamassat poistetaan käytöstä, voi ne läjittää omalle tontille tai viedä jäteasemalle. Toimivat saostussäiliöt ja osa muista rakenteista voidaan käyttää uudessa järjestelmässä hyödyksi.