Jäteveden ympäristövaikutukset

Vesistövaikutukset

Asumisessa muodostuvat jätevedet sisältävät erittäin runsaasti ravinteita, orgaanista happea kuluttavaa ainetta ja suolistobakteereita. Fosforia on puhdistamattomassa jätevedessä yli tuhatkertainen ja typpeä yli satakertainen pitoisuus luonnontilaisiin oja- ja järvivesiin verrattuna. Jätevesillä on vesistöön joutuessaan pieninäkin määrinä voimakas rehevöittävä vaikutus. Rehevöityminen näkyy levätuotannon lisääntymisenä ja lopulta sinileväkukintoina. Purkuojiin muodostuu helposti rihmalevästöä tai jätevesisientä.

Orgaaninen aines yhdessä jätevesien sisältämän ammoniumtypen kanssa kuluttaa happea. Jos laimeneminen on heikkoa, pienet ojat ja purot saattavat mennä hapettomiksi ja muuttua haiseviksi. Orgaanisenkin aineen määrää on tämän takia vähennettävä. Ammoniumtypen vähentäminen onnistuu parhaiten erottelemalla vessavedet muista talousvesistä. Myös fosforista pääosa poistuu erottelun avulla.

Myös jätevesien aiheuttama hygieeninen likaantuminen on merkittävää, jos jätevesiä pääsee puutteellisesti käsitteltyinä ojiin tai järviin. Ulostebakteereita on yhdessä jätevesilitrassa satoja miljoonia. Puhdistamattomat jätevedet aiheuttavat siten merkittävän hygieenisen ongelman pienvesissä sinne valuessaan.

Haja-asutusalueilla asutus on harvempaa, jolloin muodostuu helposti käsitys, ettei muodostuvilla jätevesillä olisi juurikaan vesistövaikutuksia. Kohteita on kuitenkin maassamme satoja tuhansia, joten niistä kertyy yhteen laskettuna merkittävä kuormitustekijä. Ympäristön kannalta ongelmallisimpia ovat vesistöjen lähellä sijaitsevat kiinteistöt ja taajaan asutut alueet. Näissä kohteissa on syytä kiinnittää huomiota myös muuhun ympäristökuormitukseen, kuten nurmikon lannoitukseen, leikkuujätteen hyödyntämiseen jne.

Haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien rakentaminen tapahtuu usein herkkien ja arvokkaiden vesistöjen välittömässä läheisyydessä, missä tulisi noudattaa ympäristöystävällisiä rakennusmenetelmiä. Näillä pyritään siihen, että rakentaminen vaurioittaa mahdollisimman vähän ympäristöä. Esimerkiksi öljyvahinkojen ehkäisemiseksi tulee välttää raskaiden koneiden huoltamista tai tankkaamista näillä alueilla. Öljyvahinkolaki velvoittaa mahdollisten öljypäästöjen ilmoittamisen viranomaisille. Konetyön teettäjä voi halutessaan vaatia urakoitsijalta ympäristöä vähemmän rasittavien öljyjen käyttöä koneissa.

Puhdistettu jätevesi ei ole hygieenistä

Ihmisen ruoansulatuskanava ja etenkin ulosteet sisältävät runsaasti eri bakteereja, viruksia ja alkueläimiä, joista monet ovat myös taudinaiheuttajia. Ulosteiden mukana nämä taudinaiheuttajat siirtyvät jätevesiin. Jätevedet muodostavat hygieenisen terveysriskin, joka tulee huomioida yhtenä tärkeänä ympäristön kuormitustekijänä. Suurin osa jätevesien taudinaiheuttajabakteereista ja viruksista aiheuttavat ripulia, oksentelua ja mahakipua, mutta myös vakavampia sairauksia. Terveen ihmisen virtsa on normaalisti steriiliä.

Taudinaiheuttajabakteerien ja virusten poistuminen jätevedenpuhdistusprosessien aikana ei ole täydellistä, vaikka osa niistä poistuu lietteeseen tai tuhoutuu. Pilaantuneen kaivon ja juomaveden välityksellä levinneiden vatsatautiepidemioiden aiheuttajia on yleensä vaikea selvittää jälkikäteen, mutta suomalaisissa vesiepidemioissa yleisimpiä ovat norovirusten ja bakteereista kampylobakteerien ja salmonellojen aiheuttamat epidemiat.

Puhdistamattomassa jätevedessä eri taudinaiheuttajia on runsaasti ja niiden määrä vaihtelee suuresti (10–1010 kpl/ml). Jätevesien puhdistus vähentää bakteerien määrää 80 – 99 %, mutta ei tee jätevedestä hygieenistä. Vaikka puhdistettu jätevesi täyttäisi muilta osin puhdistusnormit, sisältää se edelleen taudinaiheuttajia ja muodostaa siten terveysriskin. Monilla viruksilla on erittäin suuri taudinaiheuttamiskyky; jo 10 viruspartikkelia voi aiheuttaa sairastumisen. Bakteereilla taudinaiheuttamiskyky on lievempi, ja yleensä tarvitaan 100 – 107 bakteeria infektion aikaansaamiseksi. Alkueläimet sen sijaan aiheuttavat oireita jo pienemmissä määrissä. Yleensä jo 10 – 100 alkueläimen kestomuotoa voi aiheuttaa oireita päätyessään ihmiseen. Heikkokuntoiset ihmiset ovat alttiimpia sairastumaan kuin terveet.

Bakteerien, virusten ja alkueläinten säilyminen ympäristössä

Ulostebakteerien ja virusten määrä vähenee niiden päätyessä vesistöön tai maaperään, sillä ne eivät juuri lisäänny kantajansa ulkopuolella. Lisäksi auringon UV-säteily tappaa mikrobeja. Vaikka bakteerien ja virusten määrä vähenee mm. laimentumisen ja kuolemisen myötä vesistöissä, ne voivat kuitenkin säilyä pitkiäkin aikoja taudinaiheuttamiskykyisinä. Etenkin bakteerien ja alkueläimien muodostamat kestomuodot ovat erittäin säilyviä eri elinympäristöissä ja kestävät suuriakin olosuhteiden muutoksia.

Suomen olosuhteet ovat oivallisia taudinaiheuttajien säilymiselle vesistöissä. Useiden tutkimusten mukaan ulostebakteerit ja -virukset ovat pitkäikäisempiä viileissä vesissä. Joissa ja järvissä ulostemikrobien säilyvyys on parempi kuin meri- ja murtovesissä. Myös auringonpaisteen vähyys ja jääpeite säilyttävät taudinaiheuttajat pidempään elinkykyisinä, kun auringon UV-säteilyn tuhoava vaikutus ei tavoita mikrobeja.

Suolistoperäiset bakteerit ja virukset elävät lähes hapettomissa olosuhteissa suolistossa ja ruoansulatuskanavassa. Tästä syystä maaperässä ja pohjavedessä mikrobit säilyvät pidempään taudinaiheuttamiskykyisinä kuin vesistöissä tai esimerkiksi viljelykasvien pinnalla. Vesistöissä taudinaiheuttajabakteerien säilyvyys on päivistä kuukausiin. Kesällä auringonpaisteessa ja lämpimässä mikrobien kuoleminen on nopeampaa kuin talvella pimeässä ja kylmässä vedessä. Kasvustojen pinnalla säilyvyysaika on hieman lyhyempi. Maaperässä taudinaiheuttamiskyky säilyy jopa muutamia kuukausia. Osa suolistoperäisistä viruksista on kestävämpiä kuin bakteerit. Bakteerien kestomuodot, ns. bakteeri-itiöt, ovat lähes yhtä kestäviä kuin virukset.

Jätevedet ovat uhka omalle kaivolle ja uimarannalle

Veden välityksellä levinneet sairastumiset johtuvat yleensä ihmisen tai tasalämpöisten eläinten ulostepitoisten vesien joutumisesta juomaveteen. Tällöin on yleensä kysymys joko vesijohtoveden riittämättömästä puhdistuksesta tai jäteveden joutumisesta vedenjakeluun, vedenottamoon tai yksittäiseen talousvesikaivoon. Puhdistetutkin jätevedet aiheuttavat terveysriskin, jos jätevedet kulkeutuvat esimerkiksi talousvesikaivoon tai omalle uimarannalle.

Usein syy rengaskaivojen hygieeniseen pilaantumiseen on pintaveden mukana kaivoon kulkeutuvat bakteerit. Pintavesi voi tunkeutua kaivoon kannen tai renkaiden raoista ja puiden juurikäytäviä pitkin. Routa siirtelee kaivonrenkaita ja lisää pohjavesien ja sitä myötä talousvesikaivon pilaantumisriskiä.

Jätevesijärjestelmän sijoittamisessa tulee ehdottomasti noudattaa rakennus- ja ympäristönsuojelumääräysten suojaetäisyyksiä talousvesikaivoon. Tontin maaperätutkimukset tulee tehdä huolella pohjaveden korkeuden ja virtaussuuntien selvittämiseksi. Jätevesikaivot ja -puhdistamot tulee sijoittaa siten, ettei pohja- tai pintavesi virtaa niistä talousvesikaivoon päin.

Bakteerien ja muiden taudinaiheuttajien kulkeutumiseen maaperässä vaikuttaa maaperän laatu ja pidättämiskyky eli kuinka hyvin ja nopeasti mikrobit pääsevät suotautumaan maakerrosten läpi pohjaveteen.

Jätevesien maaperäkäsittelyssä imeytyskentän tai maasuodattamon ja rengas- tai porakaivon välisen virtausmatkan riittävyyttä puhdistumiselle arvioidaan myös bakteerien eliniällä maaperässä ja pohjavesissä. Eri tutkimuksissa ulostebakteerien elinikä pohjavedessä on noin 50 vuorokautta. Tämä on kuitenkin vain suuntaa-antava ohjearvo, ja se voi vaihdella runsaasti eri mikrobilajien välillä.