Ilmastonmuutos on ollut paljon esillä, ja syystäkin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat moninaiset ja ulottuvat myös vesistötarkkailuiden toteuttamiseen. Talviaikaiset näytteenotot ovat vaikeutuneet Etelä- ja Länsi-Suomessa ja tulevaisuudessa haasteet tulevat todennäköisesti lisääntymään.

 

Talven näytteenotot järvillä ja merialueilla ajoittuvat helmi-huhtikuulle, jolloin ollaan talvikerrostuneisuuden loppupuolella. Talvikerrostuneisuuden aikaan ajoittuvilla näytteillä haetaan vesistön tilaa, jolloin talven aikainen happitilanne on huonoimmillaan. Talven aikana raskain +4 °C asteinen vesi pysyy järven pohjassa ja pintakerros on kylmempää ollen yleensä jäässä. Happea ei pääse liukenemaan veteen eikä vesi pääse sekoittumaan. Syksyllä saatujen happivarojen tulee riittää järven eliöstölle kevääseen saakka. Talvenaikainen happitilanne pohjan läheisissä vesikerroksissa on yksi tärkeä vesistön tilasta kertova tekijä.

 

Talvet ovat muuttuneet leudommiksi ja sateisemmiksi. Kantavaa jäätä ei ehdi muodostua lainkaan talven aikana tai jäät heikkenevät hyvin aikaisin. Kevättalveen ajoittuvien velvoitetarkkailunäytteiden ottaminen on hankaloitunut ja jopa estynyt kokonaan. Näytteenottoihin käytettävä kalusto on tarkoitettu normaaleihin talviolosuhteisiin. Muuttuneet talvet ovatkin pakottaneet näytteenottajat vaihtamaan kulkuvälineitä, kun näytepisteitä on yritetty saavuttaa huonoissa jääolosuhteissa. Normaalisti talvella alle otetaan moottorikelkka, mutta Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n näytteenottajille tutuksi on tullut myös hieman pienempikin kelkkamalli, potkukelkka. Parhaimpina päivinä potkutellen on taitettu matkaa kymmeniä kilometrejä. Toisinaan näytteenottaja on joutunut menemään haurastuneiden rantajäiden yli keskemmälle, paremmin kantavalle jäälle kierimällä.  Vaikka nämä varmasti hyviä liikuntamuotoja ovatkin, jossain pisteessä on syytä pohtia näytteidenhaun järkevyyttä. Aikaa alkaa kulua näytteiden hakuun kohtuuttomasti ja kustannukset kasvavat. Välillä joudutaan siis liikkumaan kirjaimellisesti heikoilla jäillä. Vaikka kokeneet näytteenottajat tietävät paikallisten vesistöjen virtausolosuhteet ja osaavat liikkua haasteellisissakin olosuhteissa, on syytä miettiä vakavasti myös olemassa olevia riskejä. Onko näytteiden haku olemassa olevalla kalustolla enää turvallista?

 

Talvi 2019 – 2020 oli erityisen haasteellinen Saimaalla. Velvoitetarkkailunäytteiden saaminen selkävesien pisteiltä oli vaakalaudalla, eikä osalle pisteistä päästy ollenkaan. Jäätilanteen kehittymistä seurattiin satelliittikuvista, mutta turhia näytteenottoyrityksiä kertyi siitä huolimatta ja siitä aiheutuvat kulut jäivät näytteenottoa tunnollisesti toteuttavan maksettavaksi.

 

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy ei ole ainoa, jolle talvet ovat tuoneet mukanaan ongelmia velvoitetarkkailunäytteiden haussa. Merialueilla haastavat jääolosuhteet ovat olleet jo pidemmän aikaan ongelmana. Esimerkiksi Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n alueella Pietarsaaren edustalla viimeisen viiden vuoden aikana on joka kerralla jäänyt talvinäyte ottamatta. Keskimäärin maaliskuussa on jäänyt ottamatta 3,6 näytettä, mikä on 28 % kaikista näytteistä.  (PVY, Jutila kirjal. tiedonanto). Myös Uudellamaalla järvinäytteenotto on hankaloitunut tai muuttunut luonteeltaan jopa veneellä tehtäväksi avovesinäytteenotoksi. Näytteitä jää usein ottamatta ja näytteenottopaikkoja on jouduttu muuttamaan. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n tarkkailussa olevan Lohjanjärven ja Hiidenveden yhteistarkkailualueen näytteet haettiin talvella 2020 lähes kaikki avovedestä. Osaan Lohjanjärveä ei muodostunut jäätä koko talvena lainkaan. (LUVY, Asp).

 

Tarvetta yhtenäiselle linjaukselle

Velvoitetarkkailunäytteiden hakeminen tulevaisuuden haasteellisissa talviolosuhteissa on pohtimisen arvoinen asia. Pitkät aikasarjat ja talvimittaukset ovat vesistötarkkailuissa arvokkaita, mutta työturvallisuus, kustannukset sekä kilpailutukset asettavat seurannalle rajoitteita. Nykyisin olemassa olevalla työvälineistöllä näytteenottoa ei aina pystytä toteuttamaan suunnitellusti. Tarvittavan välineistön hankintakustannukset ovat suuret ja vuokraaminen voi olla myös hankalaa. Hydrokopterin käyttö mahdollistaisi näytteenoton haastavissakin olosuhteissa, mutta sellaisen vuokraaminen esimerkiksi Etelä-Karjalan alueelle kohtuullisin kustannuksin osoittautui ainakin viime talvena vielä mahdottomaksi.

 

Kustannusten nousu näkyisi suoraan myös näytteenoton hinnassa. Lisäksi mahdolliset lisäkustannukset tulisi olla huomioitu jo siinä vaiheessa kun tar-   jouksia laaditaan ja uusia sopimuksia tehdään. Millainen hinta näytteenotolle on vielä kohtuullinen ja tuleeko näytteenottopalvelua tarjoavan ylipäätään pystyä näytteenottoon kelillä kuin kelillä?

 

Olisiko tarpeen sopia yhteiset pelisäännöt viranomaisten, tarkkailuvelvollisten ja tarkkailua toteuttavien kanssa? Voiko esimerkiksi kallista hydrokopteria vaatia, jotta näytteenotto onnistuu myös huonoina talvina vai jätetäänkö osa näytteistä vain suosiolla hakematta? Mikäli yhtenevää linjausta ei tehdä, jää näytteiden haun tarpeellisuudenarviointi tarkkailuvelvolliselle tai tarkkailua tekevälle. Vaatimukset eivät saisi myöskään erota eri ELY-keskusten alueilla. Viranomaiset joutuvat varmasti harkitsemaan vaadittavien näytteenottojen määrää ja erilaisiin sääolosuhteisiin varautumista pikaisellakin aikataululla.

 

Tiia Velin, ympäristöinsinööri, Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

Mikael Kraft, toiminnanjohtaja, Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry

Ratamestarinkatu 7 b 3. krs
00520 Helsinki

09 272 7270
liitto@vesiensuojelu.fi